Goooooooood Morning Vietnam!

Moi!

Otsikostakin varmaan jo voi päätellä, minne päin Aasiaa olimme tällä kertaa matkalla. Perjantaina iltäpäivällä löysimme itsemme Hanoista, Vietnamin nykyisestä pääkaupungista. Tiedossa oli viimeinen yhteinen kavereiden kanssa tehty reissu, joten päätimme pitää kunnolla hauskaa! 

Majoituimme Hanoin vanhassa kaupungissa, Old Quarterissa, missä suurin osa hotelleista sijaitsee. Euron sekä Singaporen dollarin valuutan vahvuuden huomaa myös Vietnamissa. Majoituimme neljän tähden hotellissa, jossa sisään tullessa tarjolla oli aina virkistävä drinkki sekä viilentävä pyyhe. Tavaroita ei todellakaan tarvinnut itse huoneeseen kantaa eikä ovia itse aukoa. Hotelli oli hyvällä sijainnilla eikä aamupalassakaan ollut moittimista. Huone kaikilla mukavuuksilla maksoi alle 10€/yö/naama. Kuitenkin, perjantaipäivä kului Old Quarterissa hiippaillessa ja paikkoja ihmetellessä. Saimme aikaiseksi myös varattua koko päivän kestävän retken lauantaille.

Lauantaina aamulla bussi tuli hakemaan ennen kahdeksaa, jonka jälkeen kiersimme ympäri Old Quarteria napsimassa muista hotelleista turisteja mukaan samaiselle retkelle. Retken ohjelmassa oli vierailut Dai Dinh pagodassa eli buddhalaisessa temppelissä sekä kalkkikiviluolissa lähellä Ninh Binhnin kaupunkia Trang Anissa. Hanoista Ninh Binhiin ei ole kuin 100 km, mutta tiet Vietnamissa ovat niin huonossa kunnossa, että autolla tai bussilla liikuttaessa matkaan sai kulumaan lähemmäs 2,5 tuntia.

Temppelit eivät koskaan oikein ole olleet se oma intohimon kohde, mutta ainakaan tällä kertaa ei tarvinnut kiivetä! Oppaamme englanninkielen taito ei ollut kovinkaan kummoinen, joten haaviin ei jäänyt hirveästi nippelitietoa. Välillä käännyin skotlantilaisen matkaseuralaiseni puoleen kysyäkseni, että mistä nyt puhutaan, mutta useimmiten hänkin vain pudisteli päätään, ettei ymmärtänyt mitään.

Sen verran kuitenkin ymmärsin, että ympäri temppeliä on yli 500 patsasta, joita koskettamalla ja rukoilemalla voi toivoa kaikenlaista. Pagodassa oli myös yli 50 tonninen pronssinen ja kullattu Buddha -patsas. Buddhan molemmin puolin seisoi yksi "oppipoika" sekä neljä vartijaa. Patsaita tietty. Oli siellä myös naispuolinen buddhapatsas.

Itselle retken kohokohta oli kuitenkin kalkkikiviluolissa vieraileminen. Hyppäsimme veneen kyytiin ja soutaja lähti viemään meitä jokea pitkin soutaen sisään luoliin. Soutajat olivat pienikokoisia naisia, jotka soutavat tuon kuuden kilometrin matkan joskus useastikin päivässä polttavassa helteessä. Heidän palkkansakin on olematon ja maksetaan kerran kolmessa kuukaudessa - jos maksetaan. Päätimme tehdä osamme venekuntamme kanssa ja autoimme melomaan veneestä löytyneillä meloilla. Matkan päätteeksi annoimme naiselle salaa tippiä, koska yritys, jossa nainen työskentelee, on kieltänyt tippien vastaanottamisen. Tipit tulisi antaa suoraan yrityksen edustajalle, joka sitten jakaa tipit oikeille soutajille, mutta senhän tietää kenen taskuun ne rahat oikeasti menevät. Onneksemme kanssamme samaan veneeseen sattui vietnamilainen tyttö, joka puhui hyvää englantia, joten hän tulkkasi soutajan kertomia faktoja ja tarinoita alueen historiasta.

Taas kerran saimme tuntea kuinka ihmeellisiä me länkkärit välillä täällä Aasiassa ollaankaan. Voin vannoa, että suunnilleen samaan tahtiin soutaneen viereisen venekunnan aasialaisen herran kameran rullalta löytyy enemmän kuvia meistä kuin luolista. Noh, eipä siinä, sillä ihan hauskoja herroja tuntuivat olevan. Otettiin muutama soutukisakin siinä matkan varrella. Joki- ja vuoristomaisemat kalkkikiviluolineen olivat upea läpileikkaus Vietnamin kauniista luonnosta.

Maisemia pagodan ulkopuolelta

Sunnuntaista tiistaihin olimme varanneet risteilyn Halong Baylla, joka on yksi maailman nykyisistä seitsemästä ihmeestä. Saimme lisää kavereita mukaan vahvistamaan porukkaamme aamulla, kun bussi starttasi Hanoista kohti Halongin kaupunkia. Teiden huonon kunnon vuoksi 170 kilometrin matkaan kului reilu neljä tuntia. Iltapäivällä hyppäsimme "laivaan" ja risteily pääsi alkamaan. Sunnuntaina pääsimme nauttimaan kalkkikivivuorten täyttämästä maisemasta kajakilla meloen sekä meressä uiden.

Ruokapuolesta ei ainakaan voi valittaa, sillä tarjolla oli risteilyn hintaan sisältyvä kahdeksan ruokalajin lounas ja illallinen joka päivä. Ainakin näin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna tuntui, että henkilökunta on liiankin ystävällistä, sillä välillä koko touhu sai oloni vaivaantuneeksi, kun ruusun terälehtiä ripoteltiin sinne ja tänne, ruokaliina aseteltiin syliin ja melkein suupieletkin vielä pyyhittiin. Mulle nyt kun vain on ihan ok kantaa sitä omaa reppua ja kaataa lisää kokista tölkistä lasiin ennen kuin joku on haukkana viemässä asioita sun käsistä ja tekemässä kaiken sun puolesta.

Yllättävän hyvin nukutun yön jälkeen vuorossa oli aamulla vierailu suuressa kalkkikiviluolassa. Päivän ajaksi siirryimme pienemmälle paatille nauttimaan päivästä uiden, meloen, aurinkoa ottaen ja rentoutuen. Päivä oli rentouttavin pitkään aikaan! Yleensä kun reissussa mennään aamusta iltaan pää kolmantena jalkana.

Viimeisenä aamuna risteilyllä heräsimme aamukuudelta tekemään aamujumppaa laivan kannelle - Tai Chita miehistön jäsenen johdolla. Tai Chi on mielenkiintoinen kamppailulaji. Yhteisen aamuherättelyn jälkeen Thu halusi vielä näyttää minulle oikeita kamppailuliikkeitä, lyöntejä, potkuja ja torjuntoja, koska olin kiinnostunut aiheesta ja esitin kysymyksiä. Ei meillä mitään yhteistä kieltä ollut - itse yritin sönkätä suomea ja englantia Thun puhuessa vietnamia ja muutamia sanoja englantia. Taisi olla, että viittomakieli, hymy ja nauru olivat ne suurimman yhteiset kielet. Hauskaa meillä ainakin oli (:

Matka takaisin Hanoihin oli taas vietävän tuskastuttava ja pitkäveteinen. Olin vielä onnistunut saamaan jonkin asteisen nuha/kuume/vatsapöpön, mikä ei yhtään auttanut asiaa. Majoituimme taas Old Quarterissa, tällä kertaa samassa hotellissa kavereidemme kanssa.

Halong Bay

Viimeinen kokonainen päivä Hanoissa vierähti opastetun kaupunkikierroksen merkeissä. Bussi tuli hakemaan meidät taas hotellilta ennen kahdeksaa, jonka jälkeen pääsimme vierailemaan buddhalaisessa temppelissä. Oppaamme sanoi, että onneksi päivä oli hieman tavallista viileämpi - vain +34 astetta (tuntuu kuin 43 forecan mukaan) ja kosteus 85%. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että minuutin ulkona seistyäni hiki valui noroina pitkin kasvoja. Hanoissa on käsittämättömän kuuma, eikä tuuli pääse oloa viilentämään. Moni ei varmaankaan Suomen kesän jälkeen ymmärrä seuraavaa kommenttiani, mutta ette voi uskoa kuinka innolla odotan Suomen säätä! Viisi kuukautta tälläisestä kuumuudesta enemmän ja vähemmän nauttineena odotan sitä, että voi käydä kaupassa niin, ettei reissun jälkeen ole yhtä hikinen kuin uitettu koira ja naama punainen kuin paloauto. Hikoilun määrästä kertoo varmasti hyvin se, että Vietnamissa tuli juotua neljä litraa päivässä ja illalla huomasi, ettei ollut tarvinnut käydä vessassa ollenkaan.

Seuraavana vuorossa oli Ho Chi Minhin mausoleumi. Ho Chi Minh oli vietnamin sodan aikana kuollut silloisen Pohjois-Vietnamin presidentti. Hänet on balsamoitu ja pantu mausoleumiin. Oppaamme kertoi, että jokainen vietnamilainen käy katsomassa häntä vähintään kerran vuodessa. Turvatoimet olivat perusteelliset: ei vesipulloa, isoa kameraa, isoa reppua tai ruokaa. Mentiin metallinpaljastimien läpi. Sisällä piti kävellä jonossa kädet näkyvillä eikä saanut puhua. Eikä kuvia tietenkään saanut ottaa. Naisilla tuli luonnollisesti olla olkapäät sekä polvet peitettyinä. Sotilaita oli älyttömästi joka paikassa. Pelkästään huoneessa, jossa Ho Chi Minhiä pidettiin oli kahdeksan sotilasta. Eikä siinä saanut jäädä katselemaan vaan rivakasti käveltiin ohi, niin että 20 sekuntia ehti luikkia, että mikäs se tämä on. Oli se silti hieno kokemus. Seuraavaksi Moskovaan katsomaan Leniniä :D Samalla näimme presidentin linnan sekä asunnon, jossa Ho Chi Minh oli asunut ennen kuolemaansa.

Iltapäivällä kävimme keramiikkakylässä ja Temple of Literaturessa - Vietnamin ensimmäisessä yliopistossa. Päivä päättyi Hoan Kiem järvelle. Lähdimme itseksemme tutkistelemaan järven ympäristöä ja päädyimme kahville kattobaari Avaloniin, mistä oli hienot maisemat järvelle. Kartan avulla osasimme käpöstellä omalle hotellille. Illalla oli tarkoitus lähteä katsomaan Water Puppet Showta, mutta ajatus tästä syntyi liian myöhään ja liput olivat jo myyty loppuun.

Vietnamilainen kahvi ja ruoka on tajuttoman hyvää! Omasta mielestä ehdottomasti parasta Aasiassa! Liikenne taasen on täysi kaaos. Skoottereita on liikenteessä tajuttomasti ja pelkkä tien ylitys saa sykkeen nousemaan kattoon. Skootterit tai autot eivät pysähdy eikä odottamalla sopivaa väliä ylitykseen tule. Paikalliset sanovat, että paras keino on nostaa käsi ylös ja kävellä päättäväisesti tien yli, pysähtymättä. Yleensä mopot pyrkivät ohittamaan kävelijät takapuolelta, jos mahdollista. Muutaman kerran sydän hyppäsi kurkkuun mopon sarven hipaistessa kättä tai selkää. Ja se räikätyksen määrä! Mistä kukaan enää tietää kuka räikättää kenellekin ja mistä asiasta, kun se on aivan jatkuvaa huutoa, yölläkin..

Ho Chi Minh Mausoleumi

Presidentinlinna

Yksi taidonnäyte vietnamilaisessa liikenteeessä.
Tälläisiä viritelmiä näki mitä mahdottomampia.

Temple of Literature

Näkymät Avalon kattobaarista Hoan Kiem järvelle

Liput liehuivat kaduilla myös Vietnamissa, sillä
maassa valmistauduttiin juhlistamaan Vietnamin
 70:ttä itsenäisyyspäivää, joka koittaa 2.9.

 

Vietnamin reissu on kytenyt mielessä koko vaihdon ajan ja onneksi pystyimme sen nyt toteuttamaan viimeisenä yhteisenä reissuna. Viikko on ollut täynnä hyvästejä sekä sekavia tunteita kavereita hyvästellessä. Suurin osa vaihtareista on jo kotona ja noita facebook päivityksiä lukiessa tekisi mieli itsekin lähteä kotiin saman tien. Mutta onhan tässä vielä jännittäviä juttuja edessä! Itse asiassa olenkin lähdössä kentälle ihan pian - hakemaan Bäriä, ettei sekää vaan menis hukkaan. Me vietetään muutama päivä Singaporessa ja aion nauttia täysin rinnoin näistä viimeisistä päivistäni täällä! Singaporen jälkeen lennetään viikoksi Balille viettämään sisko-veli laatuaikaa surffaten ja tapellen. Uskomatonta ajatella, että alle kahden viikon päästä omatkin jalat on jo Suomen maankamaralla. Kyllä tässä jo kovaa oltais tulossa! Mutta nautitaan nyt vähän vielä (: Tam biet!

-Henna