Viime kerrasta onkin kulunut aikaa roima tovi, niin kuin uumoilinkin. Nyt on kuitenkin pikkuhiljaa päästy kiinni arkeen ja sen alun hullunmyllyn jälkeen jää aikaa muuhunkin kuin vain kouluhommiin. Palaillaan noihin paluun jälkeisiin asioihin ja tunnelmiin sitten siellä viimeisessä rustauksessa ja viedään ajatukset vielä hetkeksi aurinkoisiin maisemiin - Balille!
Elikkäs Bärin ja mun lyhyen Singaporen seikkailun jälkeen otettiin suunta kohti rantalomaa ja matkattiin päiväntasaajan toiselle puolelle. Tiistaina hyvästeltiin viimeiset kämppikset ja löydettiin itsemme Kutasta, Balilta. Ensimmäinen päivä kului lähipaikkoja tutkiessa ja kojuissa kierrellessä. Illalla päätimme mennä katsomaan auringonlaskua rannalle. Ranta oli täynnä "kaljabaareja" eli muutaman kylmälaukun, auringonvarjon ja muovituolin virityksiä, joissa turistit nauttivat virvokkeita pitkin päivää. Ensimmäisenä iltana törmäsimme yllättävän hyvin suomea puhuvaan Cuscusiin, jonka pyörittämästä "baarista" tuli meidän vakiomesta.
Keskiviikkona päätimme suunnata rannalle ja nauttia koko päivän auringoista ja aalloista. Bärtti veteli aalloissa kuin hylje ja välillä sille sai suuttua, kun se ei pitkään aikaan käynyt ilmottamassa itestään yhtään mitään. Aallot olivat kuitenkin melko suuret ja ristiaallokon mahdollisuus on aina olemassa. Vesi oli yllättävän kylmää verrattuna ainakin Singaporen ja Krabin vesiin, mutta kyllä aalloissa leikkiessa sai aikansa kulumaan ja pidettyä itsensä lämpimänä. Iltapäivällä etsimme ruokapaikkaa muualta, mutta illaksi palasimme taas tutun kaverin luo ihailemaan aurongonlaskua.
Torstaina heräsimme aikaisemmin, sillä olimme päättäneet mennä viettämään päivää Waterbom Bali -vesipuistoon, joka on rankattu Aasian parhaaksi ja maailman kolmanneksi parhaimmaksi vesipuistoksi. Vauhdikkaita mäkiä puistosta ei ainakaan puuttunut. Hurjimmassa mäessä mentiin seisomaan valmiiksi putken sisään ja "kansi" laitettiin kiinni. Hetken odottelun jälkeen pohja lähti jalkojen alta ja syöksyttiin lähes pystysuoraan pudotukseen. Parhaimmillaan vauhti nousi 70 kilometriin tunnissa. Siinä taisi Jesperiltäkin päästä pieni karjaisu, kun lähdön hetki koitti :D
Päivän paras kokemus itsellä kuitenkin oli "sisäsurffauksen" kokeileminen. Ostin tunnin lipun, jonka aikana tekeminen lähti sujumaan melko hyvin, mutta tunnin kaatuilun jälkeen olin aivan puhki. Olin kuitenkin tarpeeksi hyvä, niin sain illan surffibileisiin ilmaisen tunnin lipun. Kävimmekin hotellilla lepäilemässä (minä nukkumassa) ja suuntasimme illaksi takaisin Flow & Feast kemuihin vesipuistoon. Ensimmäinen kerta, kun on ollut missään nimi listassa, että pääsee sisään :D Illan bileissä oli hyvä meininki ja surffailukin sujui mukavasti. Kotimatkalla löysimme mukavan aussibaarin, jonne jäimme viettämään iltaa.
 |
Perjantaina herätessä olo oli aivan kamala. Pääsin tuskin edes ylös sängystä, sillä joka paikkaan koski aivan älyttömästi. Ei ole kyllä koskaan ennen ollu lihakset noin kokonaisvaltaisesti kipeät koko kropasta! Sen nyt vielä kestää, jos yksi lihasryhmä on todella kipeä, mutta tämä ei ollut enää hauskaa. Mietin siinä housuja jalkaan yrittäessä, ettei voi olla todellista. Miten voikaan löytää noin monta uutta lihasta kerralla? Jesperikin sanoi, ettei se kehtaa mihinkään mun kanssa lähteä, kun lyllerrän vaan perässä menemään. Veikkaan kuitenkin, että suurin syy lihaskipuun oli jatkuva kaatuilu. Mustelmia oli siellä täällä, mutta toinen kylki oli aika järisyttävän näköinen. Oli se kuitenkin sen arvoista!
Mielessä pyöri oikean surffauksen kokeileminen, mutta perjantai ja lauantai täytyi viettää ns. haavoja parannellessa. En voinut kuvitellakaan surffilaudalle nousemista, sillä käveleminenkin oli jo vaivalloista. Molemmat päivät taisimme viettää rannalla loikoillessa, meressä uidessa ja kojuissa kierrellessä. Illaksi palasimme aina katsomaan auringonlaskua tutun kaverin luokse.
Sunnuntaina päätin lähteä kokeilemaan oikeaa surffausta ja kävelin Odysseys Surf Schooliin, koska se tuntui itsestä parhaalta liikkeeltä. Opettajakseni lähti Komang ja kuivaharjoittelun jälkeen pääsin veteen asti. Ensimmäisen päivän parituntinen kului laudalle nousemisen harjoitteluun, mutta se ei meinannut onnistua ollenkaan. Pääsin kuitenkin laudalle seisomaan, mutta etujalka oli aina ihan väärässä kohdassa, joten sitä korjatessa menetin aina tasapainon ja putosin veteen. Jossain vaiheessa meinasin jo luovuttaa, mutta sain kuitenkin silloin tällöin pidemmän aallon, mikä antoi motivaatiota jatkaa.
Huononpuoleiset suoritukset jäivät kalvamaan, joten varasin tunnin päätyttyä opetuksen myös maanantaille. Olin saanut kotiläksyksi harjoitella laudalle nousua kuivaharjoitteluna, mikä tuotti tulosta seuraavalla kerralla. Maanantaina heti ensimmäinen aalto, meitsi pääsee seisomaan, jalat on oikeilla paikoillaan, tasapaino pysyy ja mennään melkein rantaan asti. Voi jestas sitä fiilistä! En oikein tiedä kumpi tuuletti kovempaa, minä vai Komang :D Sunnuntain vaikeuksista oli päästy eroon ja maanantaina keskityimme enemmän pikkuseikkojen korjaamiseen, sillä lähestulkoon jokaisella aallolla pääsin jaloilleni.
Surffaamiseen jäin ihan täysin koukkuun. Se on varmaan siisteintä, mitä olen ikinä kokeillut! Tämä ei todellakaan jää tähän!
Tiistaina oli aika pakata laukut ja aloittaa matka kohti Suomea. Matkasta ei selvitty ilman kommelluksia, mutta kirjoittelen niistä sitten ensi kerralla. Nautitaan vielä, kun on ihanan syksyiset kelit!
-Henna
