Lähellä luontoa

Heipähei!

Taas on viikko vierähtänyt eteenpäin ja uusia juttuja on tullut nähtyä ja koettua tämänkin kuluneen viikon aikana. Näin loppua kohden alkaa panikoimaan, ettei kaikkea haluamaansa ehkä ehdikkään näkememään ja kokemaan. Alussa viisi kuukautta tuntui pitkältä ajalta, mutta niin se aika vaan käy vähiin. Haastavaa on yrittää sovittaa yhteen koulun tunnit, projektit, esitelmät ja tentit muiden näkemisen ja kokemisen arvoisten juttujen kanssa. Mitä jos tekemättä jääkin joku elämyksen arvoinen juttu? Kalenterille on käyttöä, ettei nyt vain unohdettaisi käydä jossain tärkeässä paikassa. Tuntuu, että täällä Singaporessakin on vielä sata ja yksi kokemisen arvoista asiaa. Koen kuitenkin, että "paineiden luominen" tälläisesta asiasta on täysin turhanpäiväistä. Kuitenkin tästä reissusta haluaa repiä kaiken mahdollisen irti, ettei sitten tarvitse haikailla ja jossitella. En kuitenkaan usko matkustavani Singaporeen lähiaikoina uudestaan - Aasiaan kylläkin! Saisiko jostain pari viikkoa lisäaikaa?

Toiselta kantilta ajateltuna tuo kysymys tuntuu tyhmältä. Kotiin paluutakin jo odottaa innolla ja jäljellä olevat kuusi viikkoa tuntuvat melkoisen pitkiltä näin ajateltuna. Tosiassa tunteet ovat melko ristiriitaiset. Toisina (yleensä huonoina) päivinä fiilikset ovat kutakuinkin: "Tämä on nyt nähty" ja olen valmis lähtemään Suomeen. Toisina päivinä tämän reissun ei taasen haluaisi loppuvan ollenkaan. 

Palataan nyt kuitenkin siihen, mitä on tullut tehtyä. Lauantaina päätin viettää päivän yksikseni ja suuntasin keskustaan vailla suunnitelmaa. Metrossa mieleen juolahti taas yksi paikka, missä ei vielä ollut tullut käytyä, Gardens by the Bayn sisäpuutarhat Flower Dome ja Cloud Forest. Flower Domessa esillä oli tyypillisiä kasveja eri puolilta maapalloa mm. Australiasta, Etelä-Afrikasta, Etelä-Amerikasta ja Välimereltä. Vierailu ei tehnyt suurta vaikutusta, sillä en ole kovin kiinnostunut puutarhahommista muutenkaan.

Cloud Forest oli enemmän omaan mieleen ja todellakin vierailemisen arvoinen paikka. Heti "kupuun" sisään astuessa edessä näkyi vesiputous. Eihän se oikea ollut, mutta hieno se silti oli. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaa tuntui, että saa hengittää raikasta ja puhdasta ilmaa. Cloud Forest oli näppärästi jaettu osiin eri kerroksiin. Ensin ajettiin hissillä tappiin saakka, jonka jälkeen laskeuduttiin alemmas kerros kerrokselta tutustuen subtrooppisiin kasveihin, jotka elävät eri korkeuksissa vuoren rinteillä.

Gardens by the Bay

Flower Dome

Cloud Forest

Sunnuntaiksi olimme suunnitelleet vaellushommia eli vierailua MacRitchien luonnonsuojelualueella, joka sijaitsee vain kolmen metroaseman päässä. Tämän 12 hehtaarin kokoisen puiston sisälle on rakennettu myös tekojärvi. Puiston suurin vetonaula on 25 metriä maanpinnan yläpuolella sijaitseva ja 250 metriä pitkä riippusilta, Tree Top Walk. Se yhdistää MacRitcien kaksi korkeinta kohtaa, Bukit Peircen ja Bukit Kalangin. Puistossa on nähtävissä alueen normaalia luontoa: sademetsää ja eläimiä eli apinoita, paljon apinoita. Teimme kävellen 12 kilometrin lenkin ja pääsimme Tree Top Walkin lisäksi ihailemaan maisemia näköalatornista. Puiston maisemat olivat todellakin jotain sellaista, mitä en uskonut näkeväni keskellä Singaporea! Tallailu viidakossa antoi kaivattua vaihtelua kaupunkiin ja aikaa selvitellä ajatuksia.

Maisemat Tree Top Walkilta

Travelling in BKK

Moi!

Niin kuin jo viimeksi oli puhetta, reissua Bangkokiin oli luvassa. Torstaina tiedossa oli aamulennot, joten sängystä vääntäydyttiin ylös jo hieman aamuviiden jälkeen. Hyvä puoli aamulennossa oli se, että perillä olimme jo ennen puolta päivää. Bangkokissa majoituimme reppureissaajien suosimalla Khaosan Roadilla, joka odotuksien mukaan kuhisi länkkäreitä. Taksimatka Suvarnabhumin lentokentältä Khaosan Roadille kesti vajaan tunnin, joten ennen sisäänkirjautumista hotelliin ehdimme vielä syödä lounasta.

Loppupäivä kului Khaosan Roadin myyntikojuja läpi kahlatessa. Ehdimme myös käydä tunnin tuk-tuk ajelulla katsomassa temppeleitä vaatimattomaan 40 bahtin hintaan eli noin eurolla. Menimme aikaisin nukkumaan, varmaan jo kahdeksan jälkeen, koska olimme matkustamisesta tajuttoman väsyneitä, tai ainakin minä olin väsynyt, mutta onko tuo yllätys.

Perjantaiksi olimme varanneet puolen päivän retken Floating Marketille eli "kelluville markkinoille". Reissu starttasi aamuseitsemältä, jolloin hyppäsimme täyteen ahdettuun minibussiin. Matka kesti suunnilleen puolitoista tuntia, jonka aikana pysähtelimme useita kertoja jostain tuntemattomasta syystä. Perillä saimme reilun tunnin aikaa kiertää markkinoilla ennen pitkähäntäveneajelua. Maksoimme itsemme melottavan veneen kyytiin, koska veneessähän sinne oli menty istumaan eikä kiertämään markkinoita maan kamaralla. Soutaja souti venettä pitkin kanaaleja pysähtyen aina "markkinakojuilla" eli kelluvilla veneillä. Veneissä myytävä tavara oli sitä tavallista turistikrääsää, ettei sieltä mitään ostettavaa löytynyt. Valitettavasti koko homma pyörii enää turistien ympärillä.

Pitkähäntäveneajelu kuului reissun hintaan, joten hyppäsimme melkein veneestä toiseen ja taas matka jatkui. Moottoroitu pitkähäntävene kuljetti meitä hieman vauhdikkaammin ja pidemmin kanaaleja pitkin. Kädet kannatti koko ajan pitää veneen sisäpuolella, koska törmäyksiltä ei vältytty. Joskus samassa paikassa oli niin paljon veneitä yhtä aikaa, että kanaali oli tukossa, mutta sinne vaan livuttiin sekaan.

Matkalla takaisin jäimme minibussin kyydistä jo hieman aikaisemmin, otimme tuk-tukin läheiselle laiturille ja lähdimme jokiajelulle. Tunnin jokiajelulla vierailimme Wat Arun temppelissä, mikä harmiksemme oli korjaustöiden alla, joten rakennustarvikkeita ja pilareita oli kaikkialla. Temppelivierailun jälkeen jatkoimme jokiajelua pitkin Chao Phraya jokea nähden kontrastin rikkaan ja köyhän väestön välillä. Joen varrella olevat ränsistyneet asuintalot olivat lohduton näky kaupungin liikekeskustan korkeiden rakennusten rinnalla.

Illalla jaksoimme pysyä hereillä pidempään kuin edellisenä iltana, joten näimme Khaosan Roadin todellisen luonteen. Kojut ja ravintolat levittivät pöytiään keskemmälle katua ja volyymit nousivat kattoon. Katu ja ravintolat olivat täynnä juhlivia nuoria, joten hyppäsimme tietenkin sekaan - tunnelma oli uskomaton!

Tuk-tuk ajelu saatiin pyyhkiä pois Clairen
bucket listalta heti ekana päivänä

Floating Market

Jokiajelulla Chao Phraya joella

Wat Arun temppeli

Seuraava aamu venähti jokseenkin pitkäksi jostain kumman syystä. Päivän tavoitteena oli vierailla Chatuchakin viikonloppumarkkinoilla. Otimme tuk-tukin sijaan taksin, sillä ilmastointi kuulosti kuumana iltapäivänä houkuttelevalta vaihtoehdolta. Chatuchakin viikonloppumarkkinat ovat isoimmat markkinat koko Thaimaassa - yli 8000 tuhatta kojua täynnä jos jonkinmoista tavaraa. Kiertelimme alueella, mutta taisimme keskittyä kuitenkin enemmän syömiseen ja juomiseen, kuin tavaran ostelemiseen. Takaisin Khaosan Roadille palasimme tuk-tukilla, koska saimme hinnan tingattua halvemmaksi kuin taksilla. Tämä tuk-tuk kuski oli oman elämänsä Marcus Grönholm ja piti yllä hieman vauhdikkaampaa ajotyyliä sekä puikkelehti ruuhkan seassa sellaisia reittejä, mitä ei luulisi olevan mahdollista. Muutaman kerran olin varma, että nyt rysähtää, mutta niin vain hengissä selvittiin.

Chatuchak Weekend Market

Khaosan Road

Loppuillan ennen pimeän tuloa hengailimme hotellimme altaalla, vaikka aurinko ei paistanutkaan. Viimeisen illan kunniaksi lähdimme kuluttamaan viimeiset roposemme ravintolaan. Seuraavana aamuna oli taas tiedossa todella aikainen herätys ja aamulento takaisin kohti Singaporea. Takaisin olimmekin jo ennen yhtä iltapäivällä.

Saimme vihdoin tietää koeviikkojen aikataulun ja koska itsellä on vain kaksi tentittävää kurssia, niin viimeinen viikko ennen kämpän luovutusta on vapaata. Siihen on suunnitteilla jo vähän reissun tynkää, mutta katsotaan loksahtaako palaset kohdilleen. Onhan tässä vielä aikaa touhata monenmoista ja matkustella ennen paluuta Suomeen.

Henna

Nothing new under the sun

Moi!

Kuluneesta parista viime viikosta ei taas ole paljon ollut kotiin kirjoittelemista. Sundown Marathonin jälkeiset päivät kuluivat hieman kuin varkain, koska univaje painoi, eikä energiaa riittänyt mihinkään ylimääräiseen. Lisäksi projektien deadlineja on jatkuvasti, joten niiden parissa on tullut painittua enemmän kuin koskaan. Vielä muutama esitelmä ja välitentti pitäisi painaa läpi ennen koevikkoja. Lisäksi pitäisi muutama tehtävä saada Suomeenkin palautettua, niin syksyllä pääsisi aloittamaan taas puhtaalta pöydältä muiden mukana.

Viime viikon keskiviikkona oli koulussa International Fair -tapahtuma eli vapaasti suomenettuna kansainväliset messut. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että vaihto-opiskelijoiden jokaisesta maasta tuli pystyttää "koju" ja brändätä omaa maata sekä koulua paikallisille opiskelijoille. Valmisteltiin suomalaisten kanssa kaikkea pikkuista mukavaa - musaa ja jääkiekkoa. Laitettiin tarjolle myös salmiakkia ja se on kyllä hupaisaa touhua katsella, kun jotkut sitä maistaa ensimmäistä kertaa. Tuotiin kojun viereen myös roskapönttö, mihin suurin osa ihmisistä kävikin salmiakin sitten suustaan sylkemässä. Kämppäkaveri sanoikin osuvasti maistaessaan turkinpippuria ensimmäistä kertaa: "Now I have tasted the hell" eli "Nyt olen maistanut helvettiä".

Lauantaina lähdettiin käymään Sentosalla Madame Tussaudin vahamuseossa. Mielestäni lippujen hinnat eivät vastanneet vahamuseon antia, mutta tulipahan sielläkin käytyä. Suurimman pettymyksen varmaankin aiheutti se, että lähdettiin etsimään Zac Efronia Clairelle ja Jason Stathamia mulle, mutta eipä poikii näkynyt! Löydettiin kuitenkin kiva smoothiebaari, jossa vierailtiin pariinkin kertaan. Sieltä löydettiin myös kauan kaipaamamme kunnon salaattiannos, joten reissu oli jo onnistunut pelkästään senkin vuoksi. Paluumatkalla jäimme kiertelemään Harbour Frontin ostoskeskukseen ja jäihän sieltä muutama paita taas matkaan.

Jotta tämä teksti ei jäisi aivan tyngäksi, ajattelin tähän samaan syssyyn kertoa hieman missä ja millasessa asunnossa sitä oikein asutaan. Asun siis koulun asuntoloissa, jotka sijaitsevat koulun alueella kiven heiton päässä koulusta. Tämä on huisin kätevää, sillä aamuisin ei tarvitse varata aikaan kuin 15 minuuttia kävelläkseen tunnille. Kaiken lisäksi kaikki muutkin vaihtarit asuvat näissä asunnoissa, joten kavereita löytyy aina. Meidät on kuitenkin jaettu kahteen eri kerrostaloon, koska täällä asuu muutakin porukkaa. Onneksi omassa kerroksessa asuu pelkästään vaihtareita, niin koko kerroksen "avoimet ovet -bileet" ovat lähes jokaviikkoiset.

Jaan asunnon viiden muun henkilön kanssa - kolmen korealaisen, skotin ja hollantilaisen kanssa. Suurin kompastuskivi itselle tässä järjestelyssä on se, että myös makuuhuoneessa majoittuu kaksi henkilöä eli omaa tilaa ei käytännössä ole. Sen jälkeen, kun on asunut yksikseen lähes pari vuotta ja heitetään yhtäkkiä kimppakämppään ja vielä samaan makuuhuoneeseen jonkun kanssa, on muutos melkoinen. Aikamoista hampaiden kiristelyähän tämä on ollut. Tuntuu vielä, että ollaan huonekaverin kanssa kuin yö ja päivä. Kyllähän tälläisestä kimppa-asumisesta hyviäkin puolia löytyy, mutta paperille kirjatessa miinuslista olisi melkoisesti pidempi. Toki olisi varmasti eri asia, jos samaan kämppään osuisi oikein saman henkistä porukkaa, mutta tällä kertaa ei niin käynyt. Tämän kokemuksen perusteella tykkään edelleen enemmän omassa asunnossa asumisesta.

Kaikesta eniten rasittaa varmaankin se, että käytännössä asunnolla et saa olla hetkeäkään yksin. Itse kuitenkin nautin omasta tilasta ja yksityisyydestä sekä viihdyn myös omissa oloissani. Usein iltaisin lähdenkin lenkille tai ulos muuten vain istuskelemaan ja pohtimaan maailman menoa. Tässä kuitenkin muutamia kuvia.

Olkkarin parvekkeelta

Kätevää, kun roskat saa vaan pudottaa parvekkeelta kuiluun

Superpyykkikone, joka pesee vain kylmällä vedellä

Meidän huone. Vaihdellaan sänkyjä päikseen aina parin viikon välein

Kaikki mahollinen on vain lätkitty seinille,
että olis pikkasen kotosampaa (:

Viime viikolla tuli kuitenkin pariinkin otteeseen hyviä uutisia, joten mieli on korkealla. Sain enkun puheesta arvosanaksi A:n eli parhaimman mahdollisen. Varmistui, että saan vieraita Suomesta ja vielä kaksin kappalein! Lentoliput kotiin on varattu, joten en jää tänne ikuisuuksiksi. Kajaanista on hommattu väliaikainen kämppä siihen asti, kunnes saan oman asunnon etsittyä. Huomenna torstaina otetaan nokka kohti Bangkokia ja lähdetään taas kerran viettämään pitkää viikonloppua! Ensi viikolla sitten luvassa selostusta edesottamuksista Thaimaassa. Nähdään!

-Henna