Arkielämää

Hei! 

Tällä kertaa ajattelin kertoa hieman arjesta täällä auringon alla. Moni tuttu on kysellyt mm. koulunkäynnistä, ruoasta ja liikkumisesta täällä Singaporessa, joten tässä blogitekstissä aion paneutua juuri näihin arkisiin asioihin. Täällä vietetyn ajan jälkeen paikallisiin tapoihin tehdä ja hoitaa asiat on jo tottunut, mutta kerron teille myös havainnoistani, joita tuli tehtyä ensimmäisten viikkojen aikana, kuinka arkiset asiat eroavat kotosuomesta.  

Puolitoista kuukautta koulunkäyntiä on nyt takana päin ja täytyy sanoa, että koulunkäynti on täällä hivenen erilaista verrattuna korkeakouluopiskeluun Suomessa. Opettajien englanninkielen taito on todella vaihtelevaa kunnollisen englannin ja singlishin välillä. Usein opettajat aloittavat ymmärrettävällä englannilla, mutta uppouduttuaan aiheen opettamiseen, kieli kääntyy useimmiten enemmän ja enemmän singlishin puolelle. Tällöin opettajalle täytyy antaa pieni muistutus olemassaolostaan. Onneksi omilla opettajillani englanti on suhteellisen ymmärrettävää, mikä tekee opiskelusta huomattavasti mielekkäämpää. Kuitenkin, jos englantia äidinkielenään puhuvan vaihto-opiskelijan on ajoittain vaikea ymmärtää opettajien puhetta, saa sitä itse olla tyytyväinen omaan osaamiseen. Aina myöskään koulumateriaalin kirjoitusasu tai sanajärjestykset eivät vastaa hyvää englantia, joten tekstin ymmärtäminen tuottaa ajoittain ongelmia.

Ensimmäisen suuren eron näkee siinä, että paikalliset aloittavat tässä koulussa 16-17-vuotiaina, joten toiminta on jokseenkin erilaista. Jokainen voi miettiä millaista se meininki oli silloin ysiluokalla :D Ykkösluokkalaiset olivat aluksi niin ujoja, etteivät he juuri uskaltaneet vastata, kun jotain jutunjuurta yritti keksiä. Heidän keskusteluihinsa oli ja on vieläkin mahdotonta päästä mukaan, sillä he puhuvat keskenään mitäpä muutakaan, kuin singlishiä. Toki kolmannen vuosikurssin kursseilla oppilaat ovat jo onneksi lähellä omaa ikäluokkaa. Jokaisella kurssilla on tutoriaalitunteja sekä luentoja, joissa molemmissa on eri opettajat sekä eri ryhmäkokoonpanot. Tutoriaalitunnit pidetään luokissa, ne kestävät aina kaksi tuntia kerrallaan ja ryhmäkoot ovat pienempiä, n.20-25 oppilasta. Tunneilla oppilaat osallistuvat enemmän opetukseen eli tehdään projekteja sekä saadaan kotitehtäviä ja tarkastetaan niitä. Luennot pidetään yleensä auditorioissa, jossa oppilaita on kerralla jopa 60. Luennot kestävät aina 50 minuuttia kerrallaan. Luennot puolestaan ovat tunteja, jossa pelkästään kuunnellaan ja kirjoitetaan muistiinpanoja. Vuorovaikutusta luennoitsijan ja oppilaan välillä ei juurikaan ole toisin kuin tutoriaalitunneilla.

Kännykän käyttö tunnilla on enemmänkin sääntö kuin poikkeus paikallisten oppilaiden keskuudessa. Suomessa kännykkää yrittää käyttää salaa pöydän alla piilossa, mutta paikalliset surffailevat somessa aivan avoimesti oppituntien aikana. Toki täkäläisten puhelimet ovat sitä kokoluokkaa, ettei niitä missään pöydän alla mahtuisi käyttämäänkään. Toiset opettajat kuitenkin kiinnittävät kännykän käyttöön enemmän huomiota kuin toiset. Itsellä ei ole pokkaa käyttää juurikaan puhelinta tuntien aikana puhumattakaan siitä, että sitä ehtisi näpytellä samalla, kun yrittää saada opetuksesta jotain tolkkua. Luokissa on myös kyltit, jotka kieltävät syömisen ja juomisen. Tämä kuulostaa oudolta liikunnanohjaajaopiskelijan korvaan, koska Suomessa omia eväitä on tottunut syömään myös tuntien aikana. Veden juomiseen ei kuitenkaan kiinnitetä huomiota, joten sitä voi tehdä huoletta tunneilla. 

Työmäärä täällä on paljon suurempi, mihin Suomessa on tottunut. Jokaiselle tutoriaalitunnille pitää tehdä tehtävät edellisellä luennolla käsitellystä aiheesta. Tehtäviä on aiheesta riippuen 2-3 sivua, joten aikaahan siinä vierähtää. Itsellä on ollut tapana ennen luentoa lukea materiaali läpi ja kääntää vaikeat sanat, jolloin luennosta saa enemmän irti. Alussa kävi nimittäin niin, että luennoitsija puhui 10 minuuttia sanasta, enkä edes tiennyt mitä se tarkoittaa suomeksi. Kurssit ovat joko tentittäviä tai ei tentittäviä. Tentittävä tarkoittaa sitä, että kurssin lopussa on koe, joka vaikuttaa keskimäärin 60% kurssin arvosanasta. Kaikilla kursseilla on kuitenkin osasuoritustehtäviä 1-5 kpl, joita palautellaan pitkin kurssia. Osasuoritustehtävien vuoksi myös projektiryhmätapaamisia on viikottain oman ryhmän kanssa.

Olen hakenut opintotukea myös kesän ajalle, joten opintopisteiden saaminen huolestutti kurssisekaannusten vuoksi. Pienten laskelmien jälkeen totesin, että neljä kurssia täällä riittää KELAlle ja minulle. Liikuntakurssien saaminen olisi loppujen lopuksi voinut olla mahdollista, mutta päätin tyytyä olemaan ilman liikuntaan liittyviä kursseja ja nauttia väljästä yhdentoista tunnin lukujärjestyksestäni. Täällä opiskeltavat kurssini ovat:

Principles of Management

Human Resource Management & Practises

English for Foreigner Students

Managing Special Events & Festivals

Alunperin oli suunnitelmissa, että suoritan täällä loppuun Suomessa kesken jääneet kurssit, mutta koska en päässyt haluamilleni kursseille, joudun suorittamaan kurssit loppuun täältä käsin etätehtävien muodossa ja varmaan syksyllä vielä osallistumaan joillekkin "ylimääräisille" luennoille. Siinä kuitenkin riittää hommaa ihan riittävästi, joten neljä kurssia on tarpeeksi suoritettavaksi täällä. Tästä näkökulmasta katsottuna järjestelyt korkeakoulujen välillä eivät olleet kovinkaan kehuttavat. Tuntuu, että hommaa kertyy vain enemmän vaihtoon lähtiessä, vaikka näin asian ei pitäisi olla. Muutenkin intressit täällä suuntautuvat aika pitkälti koulumaailman ulkopuolelle. Opiskella ehtii sitten Suomessakin.

Suomessa opiskelijoiden kesälomat ovat pyörähtäneet käyntiin ja kyllä sitä itsekin alkaa lomaa kaipaamaan, sillä kesälomahan jää itsellä välistä ja täältä palatessa hypätään mukaan samantien kursseille Suomessa. Suurin osa eurooppalaisista oppilaista on pitänyt kesälomansa tammikuun ja huhtikuun välillä, koska opiskelevat täällä koko kesän. Itsellähän sellaista mahdollisuutta ei ole ollut, joten koulua paukutellaan yhteen soittoon 1,5 vuotta ilman pidempää hengähdystaukoa. Tämä on myös yksi syy siihen, miksi halusin pitää lukujärjestykseni löysänä. Ja onneksi meillä täälläkin on välillä lomaa!

Toinen erikoisuus täällä on liukuportaat ja hissit, sillä niitä löytyy joka paikasta. Paikalliset oppilaat odottavat mielummin hissiä kolme minuuttia, kun kävelevät portaita kaksi kerrosta! Tämä vasta aiheutti hilpeyttä ensimmäisten viikkojen aikana, mutta nykyään sitä itsekin välillä sortuu laiskuuteen.  Alla kuvia koululta.

Ruoka on vahvasti läsnä singaporelaisessa kulttuurissa. Ruoka on singaporelaisia yhdistävä tekijä ja tärkeä osa heidän identiteettiään. Ruoka on kaikkien harrastus. Singaporelaiset käyvät useasti ulkona syömässä, tapaamassa ystäviä ja perheenjäseniä sekä rentoutumassa. Ulkona syöminen on yleistä ja pääsääntöisesti myös halvempaa kuin kaupasta ostaminen ja kokkaaminen (ainakin jos lasket kokkaamisen vaivan siihen päälle). Halvinta ruoka on Food Courteissa, joissa voit valita haluamaasi ruokaa useiden eri maiden keittiöiden valikoimasta. Useimmiten tarjolla on ainakin paikallisen ruoan lisäksi korealaista, japanilaista ja länsimaalaista ruokaa eli pääasiassa riisiä, nuudelia, kalaa, kanaa ja mereneläviä kaikissa eri muodoissa. Ruoka-annoksen saa yleensä alle neljällä dollarilla eli alle kolmella eurolla. Juoma ei kuulu mukaan pakettiin, mutta sen saa alle kahdella dollarilla. Tietenkin heti turistialueille tai ravintoloihin siirtyessä hintojen korotus on merkittävä. 

Oma ruokavalio on aika rajoittunut, sillä en tykkää kalasta (paitsi iskän tekemästä lohesta) enkä merenelävistä. Lisäksi haluan tietää, mitä lautasella on ja mitä suuhuni laitan. Singaporelaisten erikoisuus onkin pelkkä kalanpää lisukkeilla. Alussa olimme todella kokeilunhaluisia ruoan suhteen, mutta seikkailunhaluisuus loppui aikalailla siihen, kun kaveri tilasi koulun ruokalassa jotain keittoa ja hetken aikaa sitä syötyään, pintaan pulpahti kalan pää. Siinä tuli itsellekin pahempi olo, kuin varmaan olisi pitänyt, mutta kaverilla riitti töitä hänen yrittäessään  pitää jo syöty ruoka sisällä.  Useimmiten tilaankin Chicken Rice eli kanaa ja riisiä, mikä on muuten Singaporen kuuluisa ateria. Lisäksi saat valita, miten kana on valmistettu (paistettu, uppopaistettu, höyrytetty...). Erikoisuus piilee siinä, että riisi tosiasiassa maistuukin joltain ja sitä voisi syödä melkein pelkiltään toisin kuin Suomessa. Riisin kanssa yleensä tarjoillaan myös keitto, joka on tarkoitettu riisin kostuttamiseen, jos tuntee, että se on liian kuivaa. Ruoka syödään useimmiten puikoilla, joita on itsekin ihan sujuvasti oppinut käyttämään. Myös haarukoita ja lusikoita on yleensä tarjolla, mutta veitsiä en ole ainakaa vielä löytänyt :D Salaattia on niukasti tarjolla eikä sitä löydä oikeastaan muuten kuin kaupasta hakemalla, joten salaatti ja kana ovatkin ainoaa ruokaa, jota tulee itse kokattua. En kyllä ikinä uskonut sanovani, että perunaa on ikävä, mutta Suomeen palatessa äiti saa kyllä tehdä kunnon perunamuusia, nam!

Omasta mielestä parasta täällä ruoasta puhuttaessa ovat erilaiset mehut. Mehuja on saatavissa monen eri makuisena lohikäärmehedelmästä vesimeloniin, mutta omat suosikit ovat ehdottomasti mango ja kiivi! Parasta mehuissa on se, että se on aina tuoretta eli se valmistetaan aina juuri sinulle silmiesi alla. Blenderiin heitetään vain hedelmää, vettä ja jääpaloja, joten se on myös terveellistä, mutta samalla niin hyvää! Singaporelaiset kehuvat vuolaasti jälkiruokiaan, mutta eivät ne ole kyllä vielä vaikutusta tehneet. Yleensä nappaan kanttiinista valmiiksi paloiteltuja hedelmiä matkaan. Pitää jatkossa yrittää napsia kuvia enemmän myös paikallisista jälkiruoista.

Deep Fried Chicken Rice

Roasted Chicken Rice

Kanaa, riisiä, currykastiketta ja perunaa!

Riisiä ja kanaa japanilaisittain

Korealaiset kämppäkaverit syö tämmösiä pikkukaloja

Jääkahvia

Omat kokkaukset - salaattia ja kanaa

Liikkuminen Singaporessa tapahtuu kätevimmin paikallisella metrolla, josta arkikielessä kaytetään nimitystä MRT (The Mass Rapid Transit). Metroverkosto on todella laaja ja uusia asemia ja ratoja rakennetaan koko ajan lisää. Metrot kulkevat 2-5 minuutin välein, joten odottamaan ei joudu ikinä kauaa. Laajamittaista metroverkostoa tukee julkinen bussiliikenne, jolla pääsee kätevästi vaikka lähikauppaan. Nanyang Polytechnic sijaitsee Singaporen pohjoisosassa keskeisellä paikalla alueella nimeltä Ang Mo Kio. Lähin metroasema asunnoltamme ja koululta on nimeltään Yio Chu Kang, josta pääsee kaikkialle Singaporeen tunnissa. Matka ydinkeskustaan kestää noin 45 minuuttia. 

Metron käyttö on todella simppeliä, koska asemilla on riittävästi opastekylttejä, jotka kertovat minne mennä. Näin ollen myös uuteen paikkaan mentäessä tiensä löytää ongelmitta asemalla perille. Metrolla huristelu on myös halpaa. Kaikki on hyvin organisoitua niinkuin Singaporessa yleensäkin.

Singapore on tunnetusti kieltojen luvattu maa eli metroasemilla tai metrossa juominen ja syöminen on ankarasti kielletty, mistä voi pahimmassa tapauksessa rapsahtaa useamman sadan dollarin sakko. Myös veden juominen on kielletty. Alussa asia aiheutti kummastusta, mutta asemien sekä julkisten liikennevälineiden siisteyden taso on erinomainen ja nyt olen jo sitä mieltä, että kyseinen käytäntö ei olisi pahitteeksi Suomessakaan. 

Singaporen metrokartta. Oma asema löytyy ylhäältä North-South Linella eli punaisella linjalla.

Tässäpä oli pientä selvennystä muutamiin arkisiin asioihin, joista on tullut paljon kyselyjä. Jossain vaiheessa täytyy myös ottaa kuvia asunnosta ja kertoa hieman asumisjärjestelyistä täällä, kunhan saadaan ensin siivottua.

Kyllä se kesä vissiin pikapuoliin sinne Suomeenkin ennättää!


-Henna

Henna vs. Malesia 1-1

Moi!

Nyt on taas kyllä viimesimmästä kirjoittelusta vierähtäny liikaa aikaa! Tosiasia vaan on, että päivät pyörii täällä niin nopeeta, ettei sitä muka mitään kirjoittelemaan ehdi. Tänään kuitenki päätin, että täytyy löytää pari tuntia aikaa istahtaa alas ja kirjoittaa. Sitten, kun sitä vielä yrittää muistaa mitä kaikkea on tullukkaa tehtyä tavallisen arjen lisäksi.

Alotetaan nyt siitä, mihin viime blogin fiilistely jätettiin eli Hardwelliin! Viikko sitten lauantaina olimme kolmen hengen likkaporukalla katsomassa keikkaa The Meadowissa, Gardens by the Baylla. Aloitimme illan suhteellisen aikaisessa vaiheessa, sillä lähdimme jo iltapäivällä kohti keskustaa ajatuksissamme syödä päivällistä Marina Bayn alueella. Päästelimmekin metrolla keskustaan ja löysimme sopivan ravintolan aivan Singaporejoen kupeesta. Saimme taas tuntea hintaeron kukkarossamme kotikulmien ja liikekeskustan välillä. Ruoka oli kuitenkin erinomaisen hyvää ja saimme nauttia sen ilta-auringon paistaessa ja maisemaa fiilisteltäessä. Vaikka hinta hieman kirpaisikin, niin päätimme tehdä saman joskus uudelleen, sillä kokonaisuutena kokemus oli koko rahan arvoinen.

Ruokailun jälkeen suuntasimme kävellen kohti Gardens by the Bayta. Olimme paikalla hyvissä ajoin, joten saimme varattua hyvät paikat lavan läheisyydestä. Lämppärin soittaessa väentungos ja järjetön kuumuus alkoivat ahdistamaan, joten päätimme siirtyä hieman väljemmille vesille. Keikka-alueen takaosassa kohosi pieni mäki, josta näki väkijoukon yli suoraan lavalle, joten suurimman osan keikasta istuimme tai jammailimme mäen rinteellä.Täytyy kyllä sanoa, että aluksi kalliilta tuntuneet 100SG liput olivat kyllä koko rahan arvoiset! Ehdottomasti paras ilta Singaporessa tähän mennessä! Alla olevasta linkistä voi käydä katsomassa kaverin kuvaaman videon illan tunnelmasta. 

HARDWELL

Täytyy kyllä vaan ihmetellä tuota järjestelyiden sujuvuutta, koska väkeä oli paikalla kuitenkin monta tuhatta. Jonottamaan ei joutunut juuri ollenkaan mihinkään. Ikinä missään en ole nähnyt noin siistejä bajamajoja, kuin tuolla oli: vessapaperia, saippuaa, käsienpesuvettä, peili ja ilmanraikastin oli aina tarjolla. Se on varmasti myös kulttuurillinen seikka, sillä täällä muutenkin joka paikassa on järjestelmällisen siistiä. "Talkkarit" tässä meidänkin kerrostalon pihalla lakaisevat aamulla ensitöikseen yön aikana puista tippuneet lehdet roskikseen, jotta piha pysyy siistinä. Keikan loputtua lipun ostaneille oli järjestetty ilmainen bussikuljetus viralliseen jatkopaikkaan, The Zouk -yökerhoon. Lipun hintaan kuului myös jonon ohitus ja ilmainen sisäänpääsy. Yökerho oli kuitenkin niin täynnä porukkaa, ettemme viihtyneet siellä juuri tuntia kauempaa.

Sunnuntaina oli hyvä sää, joten päätimme mennä viettämään päivää koulun uima-altaalle. Monta tuntia siinä tulikin oltua ja illalla huomasin, että uinnin jälkeen aurinkorasvaa olisi vissiin pitänyt lisätä. Iho oli päässyt kärähtämään pahemman kerran ja olotila oli kuumeinen. Nesteytyksellä, särkylääkkeillä, kylmillä suihkuilla ja after sunilla pärjättiin, mutta kipu oli sen verran kova, jotta ensi kerralla varmaan rasvaakin muistaa lisätä. Melkein jo ehdin innostua siitä, ettei iho lähde kuoriurumaan ollenkaan, mutta tässä sitä nyt ollaan pari päivää jo luotu.

Pakasteherneet helpottivat hieman kasvojen turvotusta

Keskiviikkona tiedossa oli retki Little Indiaan englannin kurssin kanssa. Opettaja oli hommannut meille intialaisen entisen opiskelijan oppaaksi, joten pääsimme tutustumaan alueeseen sisäpiiriläisen avulla. Oli mukava saada mukaan henkilö, joka oikeasti osaa vastata kaikkiin kysymyksiin mitä mieleen vaan sattuukaan pälkähtämään. Kävimme vierailulla vasta avatussa Indian Heritage Centerissä, jossa pääsimme tutustumaan intialaisten historiaan ja Little Indian syntyyn Singaporessa. Söimme yhdessä päivällistä paikallisessa ravintolassa ja maistelimme herkkuja kadulta. Kävimme vierailulla myös muutamassa temppelissä. Koska minulla on käytössä väliaikainen puhelin, niin kuvien laatu ei ehkä vastaa todellisuutta :D

Kadulla myytiin mm. kuivattuja chilejä

Indian Heritage Center

Näkymää pääkadun ulkopuolelta

Päivällinen perinteisesti banaaninlehdeltä tarjoiltuna

Naisilla tulee olla temppelissä vieraillessa olkapäät sekä polvet peitettyinä, joten napattiin rekistä tietysti parhainta päälle!

Reissussa Malesian Kuala Lumpurissa

Hei!

Taas on kaks viikkoa vierähtänyt niin nopeasti, että alan lipsumaan itselleni tehdystä lupauksesta kirjoitella tänne suunnilleen viikon välein. Lupaan skarpata! Normaalisti arkipäivisin ei tapahdu juurikaan mitään ihmeellistä, vaan päivät kuluvat pitkälti koulun, läksyjen ja liikkumisen ympärillä. Viikonloppuisin tulee sitten touhailtua enemmän, kun on koko päivä aikaa. En sano että aina, sillä on sitä tullut vietettyä myös yksi Lazy Sunday, jolloin ei kirjaimellisesti tullut tehtyä yhtikäs mitään. Viime viikko tai tarkemmin viikonloppu oli kuitenkin poikkeuksellisen tapahtumarikas niin hyvässä kuin pahassakin.

Suunnitelmissa oli siis karata jonnekkin Singaporen ulkopuolelle pitkän viikonlopun kunniaksi, kuten kaikki paikallisetkin tekevät. Ajattelimme Malesian Kuala Lumpurin olevan hyvä kohde viikonloppureissulle. Alkuviikosta kuitenkin kuulimme, että kaikki juna-, bussi- ja lentoliput on jo buukattu loppuun, niinkuin hotellitkin. Kuitenkin sinnikkään etsiskelyn tuloksena saimme varattua bussiliput ja hotellin keskiviikko iltana. Matkasta tulikin melkoinen extempore -reissu, sillä lähtö oli jo torstaina illalla. Emme juurikaan ehtineet suunnitella mitä haluamme tehdä tai minne mennä, joten matkaan lähdettiin takki auki.

Pienimuotoinen kompurointi alkoi jo Singaporen puolella, kun yritimme saada taksia asunnolta bussin lähtöpaikalle. Koska meitä oli viisi matkustajaa, tarvitsimme kaksi taksia (jos ei joku sitten suostu ottamaan ylikuormaa - yleensä päivisin ei). Huidoimme tien varressa ja saimme yhden taksin, johon kolme ensimmäistä seurueestamme hyppäsivät. Minä ja kaverini jäimme vielä pyydystämään seuraavaa taksia, jonka saaminen vei yllättävän kauan. Ehdimme jo huolestua ehdimmekö bussiin ajoissa, sillä kaupungissa oli meneillään pahin ruuhka-aika.

Lopulta ehdimme perille ajallaan, mutta itse bussi oli lähes tunnin myöhässä. Rajamuodollisuudet veivät paljon aikaa, sillä liikkeellä oli paljon muitakin matkustajia. Lopulta, reilut 300 kilometriä ja lähes 8 tuntia myöhemmin (bussiyhtiön sivuilla arvio oli 6 tuntia) saavuimme Kuala Lumpuriin kahdelta yöllä paikallista aikaa. Ensin yritimme löytää tietämme hotellille kävellen, koska matka oli vain vajaan kilometrin ja meillä kartta matkassa. Puolen tunnin säheltämisen jälkeen päätimme kuitenkin hypätä taksiin, sillä emme löytäneet oikeaa reittiä surkeiden kartanlukutaitojen tai olemattomien opasteiden/tiekylttien vuoksi (itse veikkaan jälkimmäistä :D). Itse olin ainakin aivan nollat taulussa pitkän päivän ja bussissa nukkumisen jälkeen. Lopulta nukkumaan pääsimme hieman ennen neljää aamuyöllä.

Seuraavana aamuna laitoimme kellot soimaan urhoollisesti ennen kymmentä, sillä emme halunneet hukata päivää nukkumalla. Suuntasimme hotellin ilmaiselle aamupalalle, joka sisälti juuri sitä, mitä ilmaiselta aamupalalta voi odottaa: paahtoleipää, hilloa ja lämmintä vettä, ei ilmastoidussa huoneessa, nam! Koska emme olleet ehtineet suunnitella matkaamme sen kummemmin, päätimme aamupalalla suuntaavamme katsomaan varmaankin Kuala Lumpurin kuuluisinta nähtävyyttä, Petronas Towerseja. Kävellessämme kohti Petronas Towersia huomasimme länsimaalaisen naispuolisen henkilön kiinnittävän varsinkin paikallisten miesten huomion useammin, kuin mihin kansainvälisessä Singaporessa on tottunut. Pitkin päivää bongasimme paikallisten ottavan meistä "salaa" kuvia ja tuli muutama kohteliaasti kysymäänkin saisiko ottaa yhteiskuvan. Itsestä tommoinen tuntuu ennemmin ahdistavalta kuin imartelevalta ja kieltäydyinkin yhteiskuvista kohteliaasti. Jokseenkin huvittavaa oli kuitenkin kuulla vartijoiden huutelevan jotain perään, koska Euroopassa on tottunut järjestystä ylläpitävien henkilöiden korrektiin käytökseen.

Ostimme liput turistikierrokselle Petronas Towersiin ja ensin matka vei 42. kerrokseen torneja yhdistävälle kävelysillalle 170 metrin korkeuteen. Kuvien ottamisen jälkeen jatkoimme matkaa ylemmäs näköalatasanteelle 87. kerrokseen 360 metriin, jossa seinät olivat lähes pelkkää lasia. Näköalat olivat kyllä huikeat! Kokonaisuudessaan tornit ovat 452 metrin korkuiset. 

Näkymät kävelysillalta

Näkymät näköalatasanteelta

Osuimme oikeaan paikkaan juuri oikeaan aikaan ja pääsimme seuraamaan uskomattoman hienoa esitystä suihkulähteellä

Päivän drinkki Hard Rock Cafe Kuala Lumpurissa

Lauantaina aamulla seikkailimme taas kohtuuttoman kauan yrittäessämme etsiä tietämme Monorail asemalle. Monorail vastaa lähinnä varmaankin raitiovaunua, mutta se kulkee korkealla maan pinnan yläpuolella. Kysyimme paikallisilta reittiä, mutta kaikki neuvoivat eri suuntaan. Viimeistään tässä vaiheessa olin varma, että jatkuva eksymisemme johtuu huonoista opasteista, koska edes paikalliset eivät osaa kertoa minne mennä! Noh, kuitenkin loppujen lopuksi löysimme perille ja suuntasimme kohti Batu -luolia. Luolat sijaitsevat n.13 kilometriä KL:n ulkopuolella ja ovat hindujen pyhä paikka. Luolat koostuvat useista kalkkikivikallion luolista ja niitä yhdistävistä käytävistä. Luolien sisällä on hindutemppeli, jonne päästäkseen on kiivettävä valehtelematta tuhat porrasta. Naisilla täytyi tietenkin olla polvet ja olkapäät peittävä vaatetus eli pitkää paitaa ja housua niskaan 30 asteen helteessä. Ajattelin portaiden kiipeämisen olevan vaivan arvoista, mutta ylös päästyäni olin pettynyt, sillä siellä oli ihan samanlainen alttari kuin maan kamarallakin. Laitetaan hikoilu ja kiipeäminen reenin piikkiin! 

Alueella on myös paljon apinoita, jotka pysyvät alueella varmaankin sen vuoksi, että turistit niitä ruokkivat. Siellä niitä säntäili ristiin rastiin ihmisten seassa. Yhdellä naisella roikkui repun ulkopuolella muovipussi, jossa oli banaaneja ja muita hedelmiä. Apina hyppäsi pussiin roikkumaan ja vei muutaman hedelmän mennessään. Nainen oli tietenkin kauhuissaan yllätyshyökkäyksestä ja kiljui minkä ehti, mutta mulla oli ainakin hauskaa. Ei kai niitä "Älä kanna ruokaa mukanasi" -kylttejä turhaan ollut pystytetty. Tulipa samalla reissulla kokeiltua eksoottisinta ruokaa tähän mennessä: jotain intialaista - riisiä sun muuta banaaninlehdellä tarjoiltuna ja käsin syötynä tietenkin. Eikö olisi vaan helpompaa käyttää haarukkaa, kuin kärsiä klähmäisistä käsistä loppupäivä? Maassa maan tavalla, vaikka ei nyt Intiassa oltukaan. Kokemus tämäkin.

Junassa tarjolla oli myös ainoastaan naisille suunnattuja vaunuja. Syytä tähän emme löytäneet, mutta päättelimme asian olevan yhteydessä naisten turvallisuuteen tai islamin uskontoon.

Luolien jälkeen suuntasimme takaisin keskustaan ja päätimme jäädä shoppailemaan läheiseen kauppakeskukseen. Ostosten jälkeen suuntasimme päivälliselle korealaiseen ravintolaan, jonka jälkeen oli tarkoitus lähteä tapaamaan seurueessamme olevan tytön kaveria, joka suorittaa parhaillaan työharjoitteluaan Kuala Lumpurissa. Tässä vaiheessa iltaa päivä kääntyi huonompaan suuntaan ja huomasin reppuni olevan varastettu aivan vierestäni sisällään tietenkin kaikki lompakosta ja puhelimesta kameraan ja aurinkolaseihin. Pikkuinen (tai ei nyt mikään ihan pikkuinen) paniikki siinä iski päälle. Passin olin onnekseni jättänyt hotellille.Teimme henkilökunnan avustuksella rikosilmoituksen poliisille. Onneksi oli kuitenkin kaverit matkassa, joita ilman olisin ollut ihan hukassa! Tapahtuneen vuoksi myöskään valokuvat eivät ole itse ottamiani, mutta onneksi sain kavereilta luvan käyttää heidän kuviaan :)

Sunnuntaina suuntasimme suosiolla taksilla Chinatowniin, mistä bussimme oli määrä lähteä iltapäivällä. Kiertelimme ja teimme hieman ostoksia sekä söimme ja joimme kuluttaessamme aikaa. Matka takaisin Singaporeen kesti vähintäänkin yhtä kauan (vaikka bussi oli vain 30 minuuttia myöhässä), koska rajamuodollissuudet veivät tuplasti enemmän aikaa kuin menomatkalla. Ja meikäläinenhän kävi lävitse kaikki haastattelut ja selvittelyt, koska olin hukannut lompakkoni mukana myös opiskelijaviisumini, joka täytyy olla aina matkustettaessa mukana. Henkilökunta oli kuitenkin ystävällistä ja kertoi kuinka toimia asian selvittämiseksi Singaporessa. 

Reissu oli kaikin puolin onnistunut ja mukava omaa mokaa mukaan laskematta. Seuraavalla kerralla ollaan varmaan VIELÄ varovaisempia, mutta onneksi ei voi kuin itseään syyttää. Reissun jälkeiset päivät ovat kuluneet pitkälti asioiden selvittelemisessä: koululla, poliisilaitoksella, maahantulovirastossa...... Kaikki on kuitenkin nyt hyvin ja suurin kiitos siitä kuuluu kotoväelle Suomessa, joka on auttanu kaikin mahdollisin keinoin. Ilman teitä tästäkää ei ois kyllä selvitty! (: 

Tämmönen reissu meillä oli tällä kertaa ja kaikesta huolimatta seuraava on jo suunnitteilla. Keskiviikkona kävimme myös Marina Bay Sandsin skybar KUDETAssa, mutta jostain kumman syystä tästä ei ole tarjota kuvia todisteeksi. Siellä tulee varmasti vierailtua toistekkin, joten kerron siitä sitten enemmän, kun on tarjota kuviakin, niin hommasta saa paremman käsityksen. Viikonloppuna on kuitenkin tiedossa paljon kotiläksyjä, mutta myös paljon muuta mukavaa - Hardwellin keikka Gardens by the Baylla!