Taas on kaks viikkoa vierähtänyt niin nopeasti, että alan lipsumaan itselleni tehdystä lupauksesta kirjoitella tänne suunnilleen viikon välein. Lupaan skarpata! Normaalisti arkipäivisin ei tapahdu juurikaan mitään ihmeellistä, vaan päivät kuluvat pitkälti koulun, läksyjen ja liikkumisen ympärillä. Viikonloppuisin tulee sitten touhailtua enemmän, kun on koko päivä aikaa. En sano että aina, sillä on sitä tullut vietettyä myös yksi Lazy Sunday, jolloin ei kirjaimellisesti tullut tehtyä yhtikäs mitään. Viime viikko tai tarkemmin viikonloppu oli kuitenkin poikkeuksellisen tapahtumarikas niin hyvässä kuin pahassakin.
Suunnitelmissa oli siis karata jonnekkin Singaporen ulkopuolelle pitkän viikonlopun kunniaksi, kuten kaikki paikallisetkin tekevät. Ajattelimme Malesian Kuala Lumpurin olevan hyvä kohde viikonloppureissulle. Alkuviikosta kuitenkin kuulimme, että kaikki juna-, bussi- ja lentoliput on jo buukattu loppuun, niinkuin hotellitkin. Kuitenkin sinnikkään etsiskelyn tuloksena saimme varattua bussiliput ja hotellin keskiviikko iltana. Matkasta tulikin melkoinen extempore -reissu, sillä lähtö oli jo torstaina illalla. Emme juurikaan ehtineet suunnitella mitä haluamme tehdä tai minne mennä, joten matkaan lähdettiin takki auki.
Pienimuotoinen kompurointi alkoi jo Singaporen puolella, kun yritimme saada taksia asunnolta bussin lähtöpaikalle. Koska meitä oli viisi matkustajaa, tarvitsimme kaksi taksia (jos ei joku sitten suostu ottamaan ylikuormaa - yleensä päivisin ei). Huidoimme tien varressa ja saimme yhden taksin, johon kolme ensimmäistä seurueestamme hyppäsivät. Minä ja kaverini jäimme vielä pyydystämään seuraavaa taksia, jonka saaminen vei yllättävän kauan. Ehdimme jo huolestua ehdimmekö bussiin ajoissa, sillä kaupungissa oli meneillään pahin ruuhka-aika.
Lopulta ehdimme perille ajallaan, mutta itse bussi oli lähes tunnin myöhässä. Rajamuodollisuudet veivät paljon aikaa, sillä liikkeellä oli paljon muitakin matkustajia. Lopulta, reilut 300 kilometriä ja lähes 8 tuntia myöhemmin (bussiyhtiön sivuilla arvio oli 6 tuntia) saavuimme Kuala Lumpuriin kahdelta yöllä paikallista aikaa. Ensin yritimme löytää tietämme hotellille kävellen, koska matka oli vain vajaan kilometrin ja meillä kartta matkassa. Puolen tunnin säheltämisen jälkeen päätimme kuitenkin hypätä taksiin, sillä emme löytäneet oikeaa reittiä surkeiden kartanlukutaitojen tai olemattomien opasteiden/tiekylttien vuoksi (itse veikkaan jälkimmäistä :D). Itse olin ainakin aivan nollat taulussa pitkän päivän ja bussissa nukkumisen jälkeen. Lopulta nukkumaan pääsimme hieman ennen neljää aamuyöllä.
Seuraavana aamuna laitoimme kellot soimaan urhoollisesti ennen kymmentä, sillä emme halunneet hukata päivää nukkumalla. Suuntasimme hotellin ilmaiselle aamupalalle, joka sisälti juuri sitä, mitä ilmaiselta aamupalalta voi odottaa: paahtoleipää, hilloa ja lämmintä vettä, ei ilmastoidussa huoneessa, nam! Koska emme olleet ehtineet suunnitella matkaamme sen kummemmin, päätimme aamupalalla suuntaavamme katsomaan varmaankin Kuala Lumpurin kuuluisinta nähtävyyttä, Petronas Towerseja. Kävellessämme kohti Petronas Towersia huomasimme länsimaalaisen naispuolisen henkilön kiinnittävän varsinkin paikallisten miesten huomion useammin, kuin mihin kansainvälisessä Singaporessa on tottunut. Pitkin päivää bongasimme paikallisten ottavan meistä "salaa" kuvia ja tuli muutama kohteliaasti kysymäänkin saisiko ottaa yhteiskuvan. Itsestä tommoinen tuntuu ennemmin ahdistavalta kuin imartelevalta ja kieltäydyinkin yhteiskuvista kohteliaasti. Jokseenkin huvittavaa oli kuitenkin kuulla vartijoiden huutelevan jotain perään, koska Euroopassa on tottunut järjestystä ylläpitävien henkilöiden korrektiin käytökseen.
Ostimme liput turistikierrokselle Petronas Towersiin ja ensin matka vei 42. kerrokseen torneja yhdistävälle kävelysillalle 170 metrin korkeuteen. Kuvien ottamisen jälkeen jatkoimme matkaa ylemmäs näköalatasanteelle 87. kerrokseen 360 metriin, jossa seinät olivat lähes pelkkää lasia. Näköalat olivat kyllä huikeat! Kokonaisuudessaan tornit ovat 452 metrin korkuiset.
Lauantaina aamulla seikkailimme taas kohtuuttoman kauan yrittäessämme etsiä tietämme Monorail asemalle. Monorail vastaa lähinnä varmaankin raitiovaunua, mutta se kulkee korkealla maan pinnan yläpuolella. Kysyimme paikallisilta reittiä, mutta kaikki neuvoivat eri suuntaan. Viimeistään tässä vaiheessa olin varma, että jatkuva eksymisemme johtuu huonoista opasteista, koska edes paikalliset eivät osaa kertoa minne mennä! Noh, kuitenkin loppujen lopuksi löysimme perille ja suuntasimme kohti Batu -luolia. Luolat sijaitsevat n.13 kilometriä KL:n ulkopuolella ja ovat hindujen pyhä paikka. Luolat koostuvat useista kalkkikivikallion luolista ja niitä yhdistävistä käytävistä. Luolien sisällä on hindutemppeli, jonne päästäkseen on kiivettävä valehtelematta tuhat porrasta. Naisilla täytyi tietenkin olla polvet ja olkapäät peittävä vaatetus eli pitkää paitaa ja housua niskaan 30 asteen helteessä. Ajattelin portaiden kiipeämisen olevan vaivan arvoista, mutta ylös päästyäni olin pettynyt, sillä siellä oli ihan samanlainen alttari kuin maan kamarallakin. Laitetaan hikoilu ja kiipeäminen reenin piikkiin!
Alueella on myös paljon apinoita, jotka pysyvät alueella varmaankin sen vuoksi, että turistit niitä ruokkivat. Siellä niitä säntäili ristiin rastiin ihmisten seassa. Yhdellä naisella roikkui repun ulkopuolella muovipussi, jossa oli banaaneja ja muita hedelmiä. Apina hyppäsi pussiin roikkumaan ja vei muutaman hedelmän mennessään. Nainen oli tietenkin kauhuissaan yllätyshyökkäyksestä ja kiljui minkä ehti, mutta mulla oli ainakin hauskaa. Ei kai niitä "Älä kanna ruokaa mukanasi" -kylttejä turhaan ollut pystytetty. Tulipa samalla reissulla kokeiltua eksoottisinta ruokaa tähän mennessä: jotain intialaista - riisiä sun muuta banaaninlehdellä tarjoiltuna ja käsin syötynä tietenkin. Eikö olisi vaan helpompaa käyttää haarukkaa, kuin kärsiä klähmäisistä käsistä loppupäivä? Maassa maan tavalla, vaikka ei nyt Intiassa oltukaan. Kokemus tämäkin.
Luolien jälkeen suuntasimme takaisin keskustaan ja päätimme jäädä shoppailemaan läheiseen kauppakeskukseen. Ostosten jälkeen suuntasimme päivälliselle korealaiseen ravintolaan, jonka jälkeen oli tarkoitus lähteä tapaamaan seurueessamme olevan tytön kaveria, joka suorittaa parhaillaan työharjoitteluaan Kuala Lumpurissa. Tässä vaiheessa iltaa päivä kääntyi huonompaan suuntaan ja huomasin reppuni olevan varastettu aivan vierestäni sisällään tietenkin kaikki lompakosta ja puhelimesta kameraan ja aurinkolaseihin. Pikkuinen (tai ei nyt mikään ihan pikkuinen) paniikki siinä iski päälle. Passin olin onnekseni jättänyt hotellille.Teimme henkilökunnan avustuksella rikosilmoituksen poliisille. Onneksi oli kuitenkin kaverit matkassa, joita ilman olisin ollut ihan hukassa! Tapahtuneen vuoksi myöskään valokuvat eivät ole itse ottamiani, mutta onneksi sain kavereilta luvan käyttää heidän kuviaan :)
Sunnuntaina suuntasimme suosiolla taksilla Chinatowniin, mistä bussimme oli määrä lähteä iltapäivällä. Kiertelimme ja teimme hieman ostoksia sekä söimme ja joimme kuluttaessamme aikaa. Matka takaisin Singaporeen kesti vähintäänkin yhtä kauan (vaikka bussi oli vain 30 minuuttia myöhässä), koska rajamuodollissuudet veivät tuplasti enemmän aikaa kuin menomatkalla. Ja meikäläinenhän kävi lävitse kaikki haastattelut ja selvittelyt, koska olin hukannut lompakkoni mukana myös opiskelijaviisumini, joka täytyy olla aina matkustettaessa mukana. Henkilökunta oli kuitenkin ystävällistä ja kertoi kuinka toimia asian selvittämiseksi Singaporessa.
Reissu oli kaikin puolin onnistunut ja mukava omaa mokaa mukaan laskematta. Seuraavalla kerralla ollaan varmaan VIELÄ varovaisempia, mutta onneksi ei voi kuin itseään syyttää. Reissun jälkeiset päivät ovat kuluneet pitkälti asioiden selvittelemisessä: koululla, poliisilaitoksella, maahantulovirastossa...... Kaikki on kuitenkin nyt hyvin ja suurin kiitos siitä kuuluu kotoväelle Suomessa, joka on auttanu kaikin mahdollisin keinoin. Ilman teitä tästäkää ei ois kyllä selvitty! (:
Tämmönen reissu meillä oli tällä kertaa ja kaikesta huolimatta seuraava on jo suunnitteilla. Keskiviikkona kävimme myös Marina Bay Sandsin skybar KUDETAssa, mutta jostain kumman syystä tästä ei ole tarjota kuvia todisteeksi. Siellä tulee varmasti vierailtua toistekkin, joten kerron siitä sitten enemmän, kun on tarjota kuviakin, niin hommasta saa paremman käsityksen. Viikonloppuna on kuitenkin tiedossa paljon kotiläksyjä, mutta myös paljon muuta mukavaa - Hardwellin keikka Gardens by the Baylla!
Suunnitelmissa oli siis karata jonnekkin Singaporen ulkopuolelle pitkän viikonlopun kunniaksi, kuten kaikki paikallisetkin tekevät. Ajattelimme Malesian Kuala Lumpurin olevan hyvä kohde viikonloppureissulle. Alkuviikosta kuitenkin kuulimme, että kaikki juna-, bussi- ja lentoliput on jo buukattu loppuun, niinkuin hotellitkin. Kuitenkin sinnikkään etsiskelyn tuloksena saimme varattua bussiliput ja hotellin keskiviikko iltana. Matkasta tulikin melkoinen extempore -reissu, sillä lähtö oli jo torstaina illalla. Emme juurikaan ehtineet suunnitella mitä haluamme tehdä tai minne mennä, joten matkaan lähdettiin takki auki.
Pienimuotoinen kompurointi alkoi jo Singaporen puolella, kun yritimme saada taksia asunnolta bussin lähtöpaikalle. Koska meitä oli viisi matkustajaa, tarvitsimme kaksi taksia (jos ei joku sitten suostu ottamaan ylikuormaa - yleensä päivisin ei). Huidoimme tien varressa ja saimme yhden taksin, johon kolme ensimmäistä seurueestamme hyppäsivät. Minä ja kaverini jäimme vielä pyydystämään seuraavaa taksia, jonka saaminen vei yllättävän kauan. Ehdimme jo huolestua ehdimmekö bussiin ajoissa, sillä kaupungissa oli meneillään pahin ruuhka-aika.
Lopulta ehdimme perille ajallaan, mutta itse bussi oli lähes tunnin myöhässä. Rajamuodollisuudet veivät paljon aikaa, sillä liikkeellä oli paljon muitakin matkustajia. Lopulta, reilut 300 kilometriä ja lähes 8 tuntia myöhemmin (bussiyhtiön sivuilla arvio oli 6 tuntia) saavuimme Kuala Lumpuriin kahdelta yöllä paikallista aikaa. Ensin yritimme löytää tietämme hotellille kävellen, koska matka oli vain vajaan kilometrin ja meillä kartta matkassa. Puolen tunnin säheltämisen jälkeen päätimme kuitenkin hypätä taksiin, sillä emme löytäneet oikeaa reittiä surkeiden kartanlukutaitojen tai olemattomien opasteiden/tiekylttien vuoksi (itse veikkaan jälkimmäistä :D). Itse olin ainakin aivan nollat taulussa pitkän päivän ja bussissa nukkumisen jälkeen. Lopulta nukkumaan pääsimme hieman ennen neljää aamuyöllä.
Seuraavana aamuna laitoimme kellot soimaan urhoollisesti ennen kymmentä, sillä emme halunneet hukata päivää nukkumalla. Suuntasimme hotellin ilmaiselle aamupalalle, joka sisälti juuri sitä, mitä ilmaiselta aamupalalta voi odottaa: paahtoleipää, hilloa ja lämmintä vettä, ei ilmastoidussa huoneessa, nam! Koska emme olleet ehtineet suunnitella matkaamme sen kummemmin, päätimme aamupalalla suuntaavamme katsomaan varmaankin Kuala Lumpurin kuuluisinta nähtävyyttä, Petronas Towerseja. Kävellessämme kohti Petronas Towersia huomasimme länsimaalaisen naispuolisen henkilön kiinnittävän varsinkin paikallisten miesten huomion useammin, kuin mihin kansainvälisessä Singaporessa on tottunut. Pitkin päivää bongasimme paikallisten ottavan meistä "salaa" kuvia ja tuli muutama kohteliaasti kysymäänkin saisiko ottaa yhteiskuvan. Itsestä tommoinen tuntuu ennemmin ahdistavalta kuin imartelevalta ja kieltäydyinkin yhteiskuvista kohteliaasti. Jokseenkin huvittavaa oli kuitenkin kuulla vartijoiden huutelevan jotain perään, koska Euroopassa on tottunut järjestystä ylläpitävien henkilöiden korrektiin käytökseen.
Ostimme liput turistikierrokselle Petronas Towersiin ja ensin matka vei 42. kerrokseen torneja yhdistävälle kävelysillalle 170 metrin korkeuteen. Kuvien ottamisen jälkeen jatkoimme matkaa ylemmäs näköalatasanteelle 87. kerrokseen 360 metriin, jossa seinät olivat lähes pelkkää lasia. Näköalat olivat kyllä huikeat! Kokonaisuudessaan tornit ovat 452 metrin korkuiset.
 |
| Näkymät kävelysillalta |
 |
| Näkymät näköalatasanteelta |
 |
| Osuimme oikeaan paikkaan juuri oikeaan aikaan ja pääsimme seuraamaan uskomattoman hienoa esitystä suihkulähteellä |
 |
| Päivän drinkki Hard Rock Cafe Kuala Lumpurissa |
Lauantaina aamulla seikkailimme taas kohtuuttoman kauan yrittäessämme etsiä tietämme Monorail asemalle. Monorail vastaa lähinnä varmaankin raitiovaunua, mutta se kulkee korkealla maan pinnan yläpuolella. Kysyimme paikallisilta reittiä, mutta kaikki neuvoivat eri suuntaan. Viimeistään tässä vaiheessa olin varma, että jatkuva eksymisemme johtuu huonoista opasteista, koska edes paikalliset eivät osaa kertoa minne mennä! Noh, kuitenkin loppujen lopuksi löysimme perille ja suuntasimme kohti Batu -luolia. Luolat sijaitsevat n.13 kilometriä KL:n ulkopuolella ja ovat hindujen pyhä paikka. Luolat koostuvat useista kalkkikivikallion luolista ja niitä yhdistävistä käytävistä. Luolien sisällä on hindutemppeli, jonne päästäkseen on kiivettävä valehtelematta tuhat porrasta. Naisilla täytyi tietenkin olla polvet ja olkapäät peittävä vaatetus eli pitkää paitaa ja housua niskaan 30 asteen helteessä. Ajattelin portaiden kiipeämisen olevan vaivan arvoista, mutta ylös päästyäni olin pettynyt, sillä siellä oli ihan samanlainen alttari kuin maan kamarallakin. Laitetaan hikoilu ja kiipeäminen reenin piikkiin!
Alueella on myös paljon apinoita, jotka pysyvät alueella varmaankin sen vuoksi, että turistit niitä ruokkivat. Siellä niitä säntäili ristiin rastiin ihmisten seassa. Yhdellä naisella roikkui repun ulkopuolella muovipussi, jossa oli banaaneja ja muita hedelmiä. Apina hyppäsi pussiin roikkumaan ja vei muutaman hedelmän mennessään. Nainen oli tietenkin kauhuissaan yllätyshyökkäyksestä ja kiljui minkä ehti, mutta mulla oli ainakin hauskaa. Ei kai niitä "Älä kanna ruokaa mukanasi" -kylttejä turhaan ollut pystytetty. Tulipa samalla reissulla kokeiltua eksoottisinta ruokaa tähän mennessä: jotain intialaista - riisiä sun muuta banaaninlehdellä tarjoiltuna ja käsin syötynä tietenkin. Eikö olisi vaan helpompaa käyttää haarukkaa, kuin kärsiä klähmäisistä käsistä loppupäivä? Maassa maan tavalla, vaikka ei nyt Intiassa oltukaan. Kokemus tämäkin.
 |
| Junassa tarjolla oli myös ainoastaan naisille suunnattuja vaunuja. Syytä tähän emme löytäneet, mutta päättelimme asian olevan yhteydessä naisten turvallisuuteen tai islamin uskontoon. |
Luolien jälkeen suuntasimme takaisin keskustaan ja päätimme jäädä shoppailemaan läheiseen kauppakeskukseen. Ostosten jälkeen suuntasimme päivälliselle korealaiseen ravintolaan, jonka jälkeen oli tarkoitus lähteä tapaamaan seurueessamme olevan tytön kaveria, joka suorittaa parhaillaan työharjoitteluaan Kuala Lumpurissa. Tässä vaiheessa iltaa päivä kääntyi huonompaan suuntaan ja huomasin reppuni olevan varastettu aivan vierestäni sisällään tietenkin kaikki lompakosta ja puhelimesta kameraan ja aurinkolaseihin. Pikkuinen (tai ei nyt mikään ihan pikkuinen) paniikki siinä iski päälle. Passin olin onnekseni jättänyt hotellille.Teimme henkilökunnan avustuksella rikosilmoituksen poliisille. Onneksi oli kuitenkin kaverit matkassa, joita ilman olisin ollut ihan hukassa! Tapahtuneen vuoksi myöskään valokuvat eivät ole itse ottamiani, mutta onneksi sain kavereilta luvan käyttää heidän kuviaan :)
Sunnuntaina suuntasimme suosiolla taksilla Chinatowniin, mistä bussimme oli määrä lähteä iltapäivällä. Kiertelimme ja teimme hieman ostoksia sekä söimme ja joimme kuluttaessamme aikaa. Matka takaisin Singaporeen kesti vähintäänkin yhtä kauan (vaikka bussi oli vain 30 minuuttia myöhässä), koska rajamuodollissuudet veivät tuplasti enemmän aikaa kuin menomatkalla. Ja meikäläinenhän kävi lävitse kaikki haastattelut ja selvittelyt, koska olin hukannut lompakkoni mukana myös opiskelijaviisumini, joka täytyy olla aina matkustettaessa mukana. Henkilökunta oli kuitenkin ystävällistä ja kertoi kuinka toimia asian selvittämiseksi Singaporessa.
Reissu oli kaikin puolin onnistunut ja mukava omaa mokaa mukaan laskematta. Seuraavalla kerralla ollaan varmaan VIELÄ varovaisempia, mutta onneksi ei voi kuin itseään syyttää. Reissun jälkeiset päivät ovat kuluneet pitkälti asioiden selvittelemisessä: koululla, poliisilaitoksella, maahantulovirastossa...... Kaikki on kuitenkin nyt hyvin ja suurin kiitos siitä kuuluu kotoväelle Suomessa, joka on auttanu kaikin mahdollisin keinoin. Ilman teitä tästäkää ei ois kyllä selvitty! (:
Tämmönen reissu meillä oli tällä kertaa ja kaikesta huolimatta seuraava on jo suunnitteilla. Keskiviikkona kävimme myös Marina Bay Sandsin skybar KUDETAssa, mutta jostain kumman syystä tästä ei ole tarjota kuvia todisteeksi. Siellä tulee varmasti vierailtua toistekkin, joten kerron siitä sitten enemmän, kun on tarjota kuviakin, niin hommasta saa paremman käsityksen. Viikonloppuna on kuitenkin tiedossa paljon kotiläksyjä, mutta myös paljon muuta mukavaa - Hardwellin keikka Gardens by the Baylla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti