Arkielämää

Hei! 

Tällä kertaa ajattelin kertoa hieman arjesta täällä auringon alla. Moni tuttu on kysellyt mm. koulunkäynnistä, ruoasta ja liikkumisesta täällä Singaporessa, joten tässä blogitekstissä aion paneutua juuri näihin arkisiin asioihin. Täällä vietetyn ajan jälkeen paikallisiin tapoihin tehdä ja hoitaa asiat on jo tottunut, mutta kerron teille myös havainnoistani, joita tuli tehtyä ensimmäisten viikkojen aikana, kuinka arkiset asiat eroavat kotosuomesta.  

Puolitoista kuukautta koulunkäyntiä on nyt takana päin ja täytyy sanoa, että koulunkäynti on täällä hivenen erilaista verrattuna korkeakouluopiskeluun Suomessa. Opettajien englanninkielen taito on todella vaihtelevaa kunnollisen englannin ja singlishin välillä. Usein opettajat aloittavat ymmärrettävällä englannilla, mutta uppouduttuaan aiheen opettamiseen, kieli kääntyy useimmiten enemmän ja enemmän singlishin puolelle. Tällöin opettajalle täytyy antaa pieni muistutus olemassaolostaan. Onneksi omilla opettajillani englanti on suhteellisen ymmärrettävää, mikä tekee opiskelusta huomattavasti mielekkäämpää. Kuitenkin, jos englantia äidinkielenään puhuvan vaihto-opiskelijan on ajoittain vaikea ymmärtää opettajien puhetta, saa sitä itse olla tyytyväinen omaan osaamiseen. Aina myöskään koulumateriaalin kirjoitusasu tai sanajärjestykset eivät vastaa hyvää englantia, joten tekstin ymmärtäminen tuottaa ajoittain ongelmia.

Ensimmäisen suuren eron näkee siinä, että paikalliset aloittavat tässä koulussa 16-17-vuotiaina, joten toiminta on jokseenkin erilaista. Jokainen voi miettiä millaista se meininki oli silloin ysiluokalla :D Ykkösluokkalaiset olivat aluksi niin ujoja, etteivät he juuri uskaltaneet vastata, kun jotain jutunjuurta yritti keksiä. Heidän keskusteluihinsa oli ja on vieläkin mahdotonta päästä mukaan, sillä he puhuvat keskenään mitäpä muutakaan, kuin singlishiä. Toki kolmannen vuosikurssin kursseilla oppilaat ovat jo onneksi lähellä omaa ikäluokkaa. Jokaisella kurssilla on tutoriaalitunteja sekä luentoja, joissa molemmissa on eri opettajat sekä eri ryhmäkokoonpanot. Tutoriaalitunnit pidetään luokissa, ne kestävät aina kaksi tuntia kerrallaan ja ryhmäkoot ovat pienempiä, n.20-25 oppilasta. Tunneilla oppilaat osallistuvat enemmän opetukseen eli tehdään projekteja sekä saadaan kotitehtäviä ja tarkastetaan niitä. Luennot pidetään yleensä auditorioissa, jossa oppilaita on kerralla jopa 60. Luennot kestävät aina 50 minuuttia kerrallaan. Luennot puolestaan ovat tunteja, jossa pelkästään kuunnellaan ja kirjoitetaan muistiinpanoja. Vuorovaikutusta luennoitsijan ja oppilaan välillä ei juurikaan ole toisin kuin tutoriaalitunneilla.

Kännykän käyttö tunnilla on enemmänkin sääntö kuin poikkeus paikallisten oppilaiden keskuudessa. Suomessa kännykkää yrittää käyttää salaa pöydän alla piilossa, mutta paikalliset surffailevat somessa aivan avoimesti oppituntien aikana. Toki täkäläisten puhelimet ovat sitä kokoluokkaa, ettei niitä missään pöydän alla mahtuisi käyttämäänkään. Toiset opettajat kuitenkin kiinnittävät kännykän käyttöön enemmän huomiota kuin toiset. Itsellä ei ole pokkaa käyttää juurikaan puhelinta tuntien aikana puhumattakaan siitä, että sitä ehtisi näpytellä samalla, kun yrittää saada opetuksesta jotain tolkkua. Luokissa on myös kyltit, jotka kieltävät syömisen ja juomisen. Tämä kuulostaa oudolta liikunnanohjaajaopiskelijan korvaan, koska Suomessa omia eväitä on tottunut syömään myös tuntien aikana. Veden juomiseen ei kuitenkaan kiinnitetä huomiota, joten sitä voi tehdä huoletta tunneilla. 

Työmäärä täällä on paljon suurempi, mihin Suomessa on tottunut. Jokaiselle tutoriaalitunnille pitää tehdä tehtävät edellisellä luennolla käsitellystä aiheesta. Tehtäviä on aiheesta riippuen 2-3 sivua, joten aikaahan siinä vierähtää. Itsellä on ollut tapana ennen luentoa lukea materiaali läpi ja kääntää vaikeat sanat, jolloin luennosta saa enemmän irti. Alussa kävi nimittäin niin, että luennoitsija puhui 10 minuuttia sanasta, enkä edes tiennyt mitä se tarkoittaa suomeksi. Kurssit ovat joko tentittäviä tai ei tentittäviä. Tentittävä tarkoittaa sitä, että kurssin lopussa on koe, joka vaikuttaa keskimäärin 60% kurssin arvosanasta. Kaikilla kursseilla on kuitenkin osasuoritustehtäviä 1-5 kpl, joita palautellaan pitkin kurssia. Osasuoritustehtävien vuoksi myös projektiryhmätapaamisia on viikottain oman ryhmän kanssa.

Olen hakenut opintotukea myös kesän ajalle, joten opintopisteiden saaminen huolestutti kurssisekaannusten vuoksi. Pienten laskelmien jälkeen totesin, että neljä kurssia täällä riittää KELAlle ja minulle. Liikuntakurssien saaminen olisi loppujen lopuksi voinut olla mahdollista, mutta päätin tyytyä olemaan ilman liikuntaan liittyviä kursseja ja nauttia väljästä yhdentoista tunnin lukujärjestyksestäni. Täällä opiskeltavat kurssini ovat:

Principles of Management

Human Resource Management & Practises

English for Foreigner Students

Managing Special Events & Festivals

Alunperin oli suunnitelmissa, että suoritan täällä loppuun Suomessa kesken jääneet kurssit, mutta koska en päässyt haluamilleni kursseille, joudun suorittamaan kurssit loppuun täältä käsin etätehtävien muodossa ja varmaan syksyllä vielä osallistumaan joillekkin "ylimääräisille" luennoille. Siinä kuitenkin riittää hommaa ihan riittävästi, joten neljä kurssia on tarpeeksi suoritettavaksi täällä. Tästä näkökulmasta katsottuna järjestelyt korkeakoulujen välillä eivät olleet kovinkaan kehuttavat. Tuntuu, että hommaa kertyy vain enemmän vaihtoon lähtiessä, vaikka näin asian ei pitäisi olla. Muutenkin intressit täällä suuntautuvat aika pitkälti koulumaailman ulkopuolelle. Opiskella ehtii sitten Suomessakin.

Suomessa opiskelijoiden kesälomat ovat pyörähtäneet käyntiin ja kyllä sitä itsekin alkaa lomaa kaipaamaan, sillä kesälomahan jää itsellä välistä ja täältä palatessa hypätään mukaan samantien kursseille Suomessa. Suurin osa eurooppalaisista oppilaista on pitänyt kesälomansa tammikuun ja huhtikuun välillä, koska opiskelevat täällä koko kesän. Itsellähän sellaista mahdollisuutta ei ole ollut, joten koulua paukutellaan yhteen soittoon 1,5 vuotta ilman pidempää hengähdystaukoa. Tämä on myös yksi syy siihen, miksi halusin pitää lukujärjestykseni löysänä. Ja onneksi meillä täälläkin on välillä lomaa!

Toinen erikoisuus täällä on liukuportaat ja hissit, sillä niitä löytyy joka paikasta. Paikalliset oppilaat odottavat mielummin hissiä kolme minuuttia, kun kävelevät portaita kaksi kerrosta! Tämä vasta aiheutti hilpeyttä ensimmäisten viikkojen aikana, mutta nykyään sitä itsekin välillä sortuu laiskuuteen.  Alla kuvia koululta.

Ruoka on vahvasti läsnä singaporelaisessa kulttuurissa. Ruoka on singaporelaisia yhdistävä tekijä ja tärkeä osa heidän identiteettiään. Ruoka on kaikkien harrastus. Singaporelaiset käyvät useasti ulkona syömässä, tapaamassa ystäviä ja perheenjäseniä sekä rentoutumassa. Ulkona syöminen on yleistä ja pääsääntöisesti myös halvempaa kuin kaupasta ostaminen ja kokkaaminen (ainakin jos lasket kokkaamisen vaivan siihen päälle). Halvinta ruoka on Food Courteissa, joissa voit valita haluamaasi ruokaa useiden eri maiden keittiöiden valikoimasta. Useimmiten tarjolla on ainakin paikallisen ruoan lisäksi korealaista, japanilaista ja länsimaalaista ruokaa eli pääasiassa riisiä, nuudelia, kalaa, kanaa ja mereneläviä kaikissa eri muodoissa. Ruoka-annoksen saa yleensä alle neljällä dollarilla eli alle kolmella eurolla. Juoma ei kuulu mukaan pakettiin, mutta sen saa alle kahdella dollarilla. Tietenkin heti turistialueille tai ravintoloihin siirtyessä hintojen korotus on merkittävä. 

Oma ruokavalio on aika rajoittunut, sillä en tykkää kalasta (paitsi iskän tekemästä lohesta) enkä merenelävistä. Lisäksi haluan tietää, mitä lautasella on ja mitä suuhuni laitan. Singaporelaisten erikoisuus onkin pelkkä kalanpää lisukkeilla. Alussa olimme todella kokeilunhaluisia ruoan suhteen, mutta seikkailunhaluisuus loppui aikalailla siihen, kun kaveri tilasi koulun ruokalassa jotain keittoa ja hetken aikaa sitä syötyään, pintaan pulpahti kalan pää. Siinä tuli itsellekin pahempi olo, kuin varmaan olisi pitänyt, mutta kaverilla riitti töitä hänen yrittäessään  pitää jo syöty ruoka sisällä.  Useimmiten tilaankin Chicken Rice eli kanaa ja riisiä, mikä on muuten Singaporen kuuluisa ateria. Lisäksi saat valita, miten kana on valmistettu (paistettu, uppopaistettu, höyrytetty...). Erikoisuus piilee siinä, että riisi tosiasiassa maistuukin joltain ja sitä voisi syödä melkein pelkiltään toisin kuin Suomessa. Riisin kanssa yleensä tarjoillaan myös keitto, joka on tarkoitettu riisin kostuttamiseen, jos tuntee, että se on liian kuivaa. Ruoka syödään useimmiten puikoilla, joita on itsekin ihan sujuvasti oppinut käyttämään. Myös haarukoita ja lusikoita on yleensä tarjolla, mutta veitsiä en ole ainakaa vielä löytänyt :D Salaattia on niukasti tarjolla eikä sitä löydä oikeastaan muuten kuin kaupasta hakemalla, joten salaatti ja kana ovatkin ainoaa ruokaa, jota tulee itse kokattua. En kyllä ikinä uskonut sanovani, että perunaa on ikävä, mutta Suomeen palatessa äiti saa kyllä tehdä kunnon perunamuusia, nam!

Omasta mielestä parasta täällä ruoasta puhuttaessa ovat erilaiset mehut. Mehuja on saatavissa monen eri makuisena lohikäärmehedelmästä vesimeloniin, mutta omat suosikit ovat ehdottomasti mango ja kiivi! Parasta mehuissa on se, että se on aina tuoretta eli se valmistetaan aina juuri sinulle silmiesi alla. Blenderiin heitetään vain hedelmää, vettä ja jääpaloja, joten se on myös terveellistä, mutta samalla niin hyvää! Singaporelaiset kehuvat vuolaasti jälkiruokiaan, mutta eivät ne ole kyllä vielä vaikutusta tehneet. Yleensä nappaan kanttiinista valmiiksi paloiteltuja hedelmiä matkaan. Pitää jatkossa yrittää napsia kuvia enemmän myös paikallisista jälkiruoista.

Deep Fried Chicken Rice

Roasted Chicken Rice

Kanaa, riisiä, currykastiketta ja perunaa!

Riisiä ja kanaa japanilaisittain

Korealaiset kämppäkaverit syö tämmösiä pikkukaloja

Jääkahvia

Omat kokkaukset - salaattia ja kanaa

Liikkuminen Singaporessa tapahtuu kätevimmin paikallisella metrolla, josta arkikielessä kaytetään nimitystä MRT (The Mass Rapid Transit). Metroverkosto on todella laaja ja uusia asemia ja ratoja rakennetaan koko ajan lisää. Metrot kulkevat 2-5 minuutin välein, joten odottamaan ei joudu ikinä kauaa. Laajamittaista metroverkostoa tukee julkinen bussiliikenne, jolla pääsee kätevästi vaikka lähikauppaan. Nanyang Polytechnic sijaitsee Singaporen pohjoisosassa keskeisellä paikalla alueella nimeltä Ang Mo Kio. Lähin metroasema asunnoltamme ja koululta on nimeltään Yio Chu Kang, josta pääsee kaikkialle Singaporeen tunnissa. Matka ydinkeskustaan kestää noin 45 minuuttia. 

Metron käyttö on todella simppeliä, koska asemilla on riittävästi opastekylttejä, jotka kertovat minne mennä. Näin ollen myös uuteen paikkaan mentäessä tiensä löytää ongelmitta asemalla perille. Metrolla huristelu on myös halpaa. Kaikki on hyvin organisoitua niinkuin Singaporessa yleensäkin.

Singapore on tunnetusti kieltojen luvattu maa eli metroasemilla tai metrossa juominen ja syöminen on ankarasti kielletty, mistä voi pahimmassa tapauksessa rapsahtaa useamman sadan dollarin sakko. Myös veden juominen on kielletty. Alussa asia aiheutti kummastusta, mutta asemien sekä julkisten liikennevälineiden siisteyden taso on erinomainen ja nyt olen jo sitä mieltä, että kyseinen käytäntö ei olisi pahitteeksi Suomessakaan. 

Singaporen metrokartta. Oma asema löytyy ylhäältä North-South Linella eli punaisella linjalla.

Tässäpä oli pientä selvennystä muutamiin arkisiin asioihin, joista on tullut paljon kyselyjä. Jossain vaiheessa täytyy myös ottaa kuvia asunnosta ja kertoa hieman asumisjärjestelyistä täällä, kunhan saadaan ensin siivottua.

Kyllä se kesä vissiin pikapuoliin sinne Suomeenkin ennättää!


-Henna