Sungai Lembing

Moi!

Kulunut viikko ei ole juurikaan eronnut normaalista arjesta täällä. Olemme jo pitkän aikaa puhuneet, että arki-iltaisinkin täytyisi alkaa enemmän käymään ulkona nähdäksemme enemmän elämää, sillä kämpillä könnääminen tuntuu ajan haaskaukselta, koska olemmehan sentään Singaporessa! Usein "pitkän" koulupäivän jälkeen olo on kuitenkin väsynyt. Kuluneella viikolla aloimme toteuttamaan tätä suunnitelmaa ja kävimme muutamana iltana ulkona syömässä ja nauttimassa elämästä. Vaikkakin koulutehtäviä väännetään sitten yhdessä aina vähän myöhempään iltaan/yöhön.

Korealaisessa buffetissa. Ruoka haettiin raakana
 tiskiltä ja kypsennettiin omassa pöydässä kaasuliedellä.
Ehdottomasti kokemisen arvoinen juttu!

Länsimaalaisten suosimassa Holland Villagessa viettämässä iltaa

Holland Village

On se vaikee. Monta kertaa yritetty, muttei se koskaa mee oikein :D

Edellinen viikonloppu oli kuitenkin taas pidennetty, sillä maanantaina juhlittiin Vesak Dayta eli buddhalaisuuden päivää, joka kuvastaa Buddhan syntymää, valaistumista sekä kuolemaa. Näin ollen maanantai oli kansallinen vapaapäivä. Pitkän viikonlopun kunniaksi lähdimme taas reissuun "paikkaan, josta ei nimellä puhuta" eli minnekäs muuallekkaan kuin Malesiaan. Singaporelainen kaverimme pyysi meitä mukaan hänen seurakseen, sillä muuten hän olisi "joutunut" matkustamaan ainoastaan vanhempiensa ja heidän kavereidensa kanssa. Pääsimme siis mukaan valmiiksi suunnitellulle reissulle, mikä oli vaihteeksi todella mukavaa kaiken kokemamme sähläyksen jälkeen mm. lentolippujen kanssa.

Perjantaina illalla pakkasimme laukkumme ja matkasimme metrolla sekä bussilla Singaporen ja Malesian raja-asemalle, jossa tapasimme singaporelaisen kaverimme. Niin kuin odottaa saattaa, pitkän viikonlopun vuoksi kaikki muutkin olivat lähdössä lomalle ja rajamuodollisuudet kestivät pitkälti toista tuntia ulkomaalaisella passilla. Viimein pääsimme kuitenkin rajan toiselle puolelle, josta kaverimme isä tuli noutamaan meidät autolla. Autolla ajoimme heidän Johor Bahrussa (aivan rajan toisella puolella) sijaitsevalle asunnolleen nukkumaan yön yli, jotta vältämme vielä suuremmat ruuhkat rajalla lauantaina aamulla.

Koko asuntokompleksi oli uskomaton! Kaikkien asukkaiden yhteisessä käytössä on pari uima-allasta, muutama kuntosali, joogasali, opiskelutila, rentoutumishuone ja mitähän näitä nyt oli. Kattokerroksessa oli tietenkin puutarha, josta sai ihailla maisemia. Huoneisto oli suhteellisen pieni, kahden makuuhuoneen asunto, mutta näkymät 20:nnestä kerroksesta olivat sitäkin hulppeammat. Koska olimme perillä asunnolla vasta myöhään, emme päässeet testaamaan uima-allasta taikka muita fasiliteettejä. Kaverimme kuitekin kutsui meidät jo viettämään myöhemmin viikonloppua asunnolle!

Näkymät asunnon parvekkeelta sisäpihalle

Auringonnousu Johor Bahrussa

Viiden tunnin yöunien jälkeen kello herätti ennen kuutta ja matka alkoi Johor Bahrusta Sungai Lembingiin. Sungai Lembing sijaitsee suunnilleen puolivälissä Singaporen ja Thaimaan rajoja lähellä itärannikkoa. Etäisyyttä kaupunkien välille kertyy n. 350km, joten edessä oli puuduttavan pitkä ajomatka. Reilun tunnin ajomatkan jälkeen pysähdyimme kaverimme isoäidin luo hakemaan tavaroita ja haukkaamaan aamupalaa/lounasta. Tavaroiden pakkaamisen jälkeen suuntasimme kaupungille syömään. Kaverimme vei meidät hänen suosikki ruokapaikkaansa kaupungissa. Videokamera olisi taas pitänyt olla matkassa, niin oltaisiin saatu ikuistettua muiden ruokailijoiden reaktio, kun kolme länsimaalaista naista kävelee sisälle ravintolaan. Puheen sorina lakkaa, kaikki lopettavat syömisen ja tuijottavat vain meitä. Olimme varmasti yhtä hämmästyneitä kuin paikallisetkin, sillä emmehän osanneet odottaa sellaista reaktiota, vaikka kaverimme hieman varoittelikin. Saimme kuitenkin ruokamme syötyä ja pistaydyimme vielä paikallisessa supermarketissa ennen kuin jatkoimme matkaa. Supermarketissa reaktio oli samankaltainen ja työntekijät hakivat toisia työntekijöitä katsomaan, kun "täällä niitä länsimaalaisia nyt on". 

Pitkän ja puuduttavan ajomatkan jälkeen saavuimme Sungai Lembingiin kolmen maissa iltapäivällä. Jätimme autot parkkiin ja hyppäsimme lava-auton kyytiin, sillä resorttiin johti kymmenen kilometrin hiekkainen ja möykkyinen metsätie. Metsätiellä vastaan tuli mutalampia, jyrkkiä ylämäkiä sekä syvien vesilammikkojen ylityksiä, joten ilman nelivetoa matkasta ei olisi selvinnyt. XCAPE resort sijaitsi keskellä sademetsää joen rannalla, vuorten tuntumassa. Resort oli pieni ja veikkaisin, että kerralla paikkaan mahtuu majoittumaan n. 30 henkilöä. Nukuimme pienissä neljän hengen hökkelimökeissä, joissa laudan raot olivat tavallista suuremmat, mutta vessa, suihku ja ilmastointi löytyi, joten kaikki hyvin. Yhtenä aamuna herätessämme lattialla oli pari sammakkoa ja toisena aamuna jonkin sortin iguaani tai vastaava lisko. Paikka oli kuitenkin idyllinen ja rauhallinen sekä sijaitsi luonnon helmasssa eli se oli juuri sitä, mitä kaipasimmekin. Tietenkin länsimaalaisina aiheutimme hämmennystä resortissakin, olimmehan sentään ensimmäiset länsimaalaiset siellä kuuteen kuukauteen. Illalla pääsimme vielä virkistäytymään ja pulahtamaan vieressä virtaavassa joessa. Hupi loppui kuitenkin melko lyhyeen, kun yksi seurueemme miehistä tunsi jonkun "puraisevan" häntä jalasta. Oppaamme viittoi meidät pois vedestä ja kertoi, että tämmöistä nyt välillä sattuu ja tuskin se mitään vaarallista on, mutta parempi tulla silti pois vedestä :D

Sunnuntaina aamulla herätyskello soi 4:30 ja aamupalan jälkeen hyppäsimme lava-auton kyytiin ja ajoimme alas kylään patikoidaksemme Bukit Panoraman huipulle katsomaan auringonnousua. Matka ylös oli paljon raskaampi ja vaikeakulkuisempi kuin olimme kuvitelleet. Melkein koko matkan ajan ylös johti portaat, mutta ne olivat kapeat ja paikoin sortuneet, minkä lisäksi vastaan tuli koko ajan ihmisiä, joten portailla täytyi hyppiä edes takaisin. Suunnilleen 50 minuutin kuluttua saavutimme kuitenkin huipun ja auringon noustessa näkymät olivat henkeäsalpaavat. Aikainen herääminen ja alle viiden tunnin yöunet olivat ehdottomasti kaiken vaivan arvoiset!

Huipulla käynnin jälkeen haukkasimme lounasta paikallisessa ruokapaikassa ja ihmisten reaktiot olivat taas samankaltaisia. Niin kuin vuoren huipullakin, niin kylässä ihmiset tulivat pyytämään saavatko ottaa kuvia meidän kanssamme. Oppaamme kertoi, että länsimaalaiset ovat harvinainen näky kylässä ja suurin osa siellä asuvista ihmisistä ei ole koskaan nähnyt länsimaalaista, joten käänsimme katseita missä ikinä liikuimmekin. Oppaamme kertoi myös, että jos paikalliset asukkaat saisivat valita ottavatko kuvan malesialaisen julkkiksen vai meidän kanssamme, 90% ihmisistä haluaisi ottaa kuvan meidän kanssamme. Yhteinen valokuva länsimaalaisen kanssa on ylpeyden aihe, jota esitellään ja jolla leveillään perheelle sekä kavereille. Päiväni julkimona olisi voinut olla hieman ahdistava ilman tuttuja paikallisia ihmisiä ympärillä, mutta oppaamme hätisteli innokkaimpia miehiä pois ja tunsimme olomme varsin turvalliseksi, sillä liikuimme isossa aasialaisista ihmisistä koostuvassa porukassa.

Päivä jatkui kiertoajelulla ja pysähdyimme välillä ihailemaan maisemia sekä tutkimaan mielenkiintoisia paikkoja. Resorttiin palatessamme otimme päiväunet pitkän päivän päätteeksi ennen illan barbequeta eli söimme päivällistä grillattuna. Hintaan tietenkin kuului muutama olut, mutta koskaan en ole syönyt niin maittavaa varraskanaa! Moni paikallinen turisti uskaltautui juttelemaan meille illan aikana ja keskustelimme myös pitkään oppaidemme kanssa. Oli mielenkiintoista oppia heidän arjestaan, elämästään ja kulttuuristaan, mutta samalla se oli myös hyvin hämmentävää, miten asiat ovat niin eri tavalla, mutta molemmat silti nautimme omasta elämästämme. Jos haaveeni reppureissusta Aasiassa koskaan toteutuu, menen ehdottomasti moikkaamaan näitä tyyppejä uudelleen! Harmittaa, että yhteiskuva jäi ottamatta. Alla kuvia sunnuntaipäivästä.

Kävimme hedelmäostoksilla kylässä

Meidän "uimaranta". Noilla köysillä pelleily oli muutes paljon mukavamaa 
mitä osais olettaa! Likat ei siitä taiteilusta kuitenkaan niin perustaneet, 
mutta itse olin taas kerran innoissaan kuin pikkulapsi

Meidän menopeli

Maisemat Bukit Panoraman hupulta

Purkka-addiktin onnea on syödä purkkaa laillisesti

Barbeque!

Edellisen illan hauskanpidon jälkeen herääminen maanantai aamuna klo. 5:45 tuntui hieman tahmealta. Tiedossa oli reissu läheiseen kansallispuistoon katsomaan vesiputousta. Syy aikaiseen heräämiseen oli se, että vesiputouksella voi sateenkaaren nähdä ainoastaan 8-10 välillä aamulla. Vesiputouksen nimi onkin Rainbow Waterfall. Aamupalan jälkeen hyppäsimme taas lava-auton kyytiin. Möykkyinen ajomatka keskellä sademetsää kesti n. 45 minuuttia, jonka aikana näimme mm. puolitoista metrisen varaanin tai vastaavan alligaattorikrokotiilin juoksevan tiellä. Autolla pääsimme kahden kilometrin päähän vesiputouksesta ja loppumatka oli suoritettava patikoiden. Heti ensimmäisenä vuorossa oli joen ylitys, jossa vesi ylsi melkein rintaan saakka. Likat eivät tästä kovin innostuneet, mutta meitsihän oli ihan liekeissä! Mikäs sen mahtavampaa kuin pieni extremeily heti aamutuimiin! Eivät kuulemma olleet koskaan vielä nähneet meikää niin innoissaan mistään. Loppujen lopuksi se ei ollut edes niin hauskaa, koska kukaan ei kaatunut virran vietäväksi :D

Ylityksen jälkeen edessä oli siis noin kahden kilometrin patikointi vesiputoukselle. Maasto oli helppoa verrattaessa edellisen päivän patikointiin. Viimeiset 300 metriä olivat vaikeakulkuista kalliota, sillä kivet olivat märkiä ja liukastelu taattua. Onneksi selvisimme perille ilman suurempia haavereita, vaikka muutamilta kaatumisilta ei voinut välttyä. Ja taas kerran, maisema oli uskomaton! Onnistuimme näkemään sateenkaaren sekä pulahdimme uimaan veteen. Minähän sitte päätin, että täällä kun ollaan, niin uidaan sitten samalla tuonne putouksen alle kokemaan sekin.

Rainbow Waterfall

Uimassa putouksen alla

Loppupäivän teemana olikin sitten tuskaisan pitkä matkustus takaisin Singaporeen. Rajalla ruuhka oli taas melkoinen ja autolla jonottaminen kesti parisen tuntia. Kaiken kaikkiaan reissu oli paras tähän mennessä! Saldoksi reissusta jäi 21 hyttysen puremaa pelkästään yhdessä jalassa (+kaikki ne muut muualla kehossa). Jalat näytti kyllä siltä, että olisin saanut vesirokon :D Aluksi tilanne vähän huolestutti, mutta eipä ainakaan vielä olla sairastuttu malariaan tai dengueeseen. Singaporen ihmisvilinän ja asfalttiviidakon jälkeen oli mahtava päästä rauhoittumaan luontoon lyhyen aktiiviloman merkeissä. Malesian luonto on kyllä uskomattoman kaunis! Suomesta eniten juuri kaipaa omaa rauhaa, luontoa, metsälenkkejä, järviä, valoisia kesäöitä.. Ja onhan mulla vähän ikävä kavereita ja perhettäki (:

Nyt edessä siintää kahden viikon loma, jonka jälkeen ollaan jo puolessa välissä meikäläisen vaihtoa! Aika on kulunut uskomattoman nopeasti, aivan liian nopeasti. Sitä ei kuitenkaan vielä ehdi murehtia, sillä ensi perjantaina saapuu vieraita Suomesta! Lomalla kuitenkin kuuluu reissata, joten laukut on jo pakattu huomista varten! Adios!

-Henna