Leimoja passiin

Moi!

Nyt on taas puolitoista viikkoa pyyhälletty semmosella vauhdilla, ettei mitään järkee. Lähestulkoon joka päivä liikkeellä on oltu ennen kymmentä ja takaisin kellon ympärystän tai hieman reilun semmoisen jälkeen. Loppuillan teemaa onkin ollut suihku sekä sänky. Koulusta on meneillään kahden viikon loma ja kulunut 1,5 viikkoa onkin mennyt matkustelun merkeissä. Matkalle on mahtunut paljon uusia ihmisiä, paikkoja ja kokemuksia. Mikä onkaan sen mahtavempaa, kuin nähdä ja kokea uusia asioita!

Ensimmäisenä matkakohteena oli Krabi. Sunnuntaina hyppäsin koneeseen ja otin suunnan kohti Thaimaata. Puolentoista tunnin lennon jälkeen laskeuduimme Krabin kansainväliselle lentokentälle, jossa otin taksin ja lähdin etsimään hostelliani. Pienen etsimisen jälkeen hostelli löytyikin ilman sen suurempia ongelmia. Hostellini Slumber Party @ The Beach sijaitsi aivan rannan tuntumassa. Reppureissaajien suosima majapaikka oli saanut Trip Advisorissa erinomaiset suositukset, joten ajattelin, ettei se huono paikka voi olla. Eikä ollutkaan! Hostellissa oli viihtyisät yhteiset tilat ja mukava yhteishenki. Yhteismajoituksesta huolimatta yksityisyyttä oli riittävästi ja puitteet muutenkin kunnossa. Hostelli oli nimensä mukaisesti partyhostel eli musiikkia luukutettiin yöhön saakka, joten jos nukkumaan halusi mennä aikaisemmin, niin se ei välttämättä onnistunut. Tämä oli ainut asia, mikä itseä vähän ärsytti, mutta olihan se kuitenkin tiedossa, joten ei saa valittaa. Hostelli oli kuitenkin koko rahan arvoinen, koska maksoin siitä huikeat 10 euroa/yö.

Muutamia sääntöjä

Hostellissa elämää ei otettu ihan niin vakavasti :D

Yhteiset hengailutilat hostellilla

Meidän 12 hengen kämppä

Mun yksiö

Ensimmäisen illan auringonlasku

Ensimmäisenä iltana osallistuin hostellin järjestämään barbeque iltaan tavatakseni uusia ihmisiä. Tapasinkin kolme kanadalaista tyttöä, jotka pyysivät minua mukaansa katsomaan nähtävyyksiä seuraavana päivänä. He olivat varanneet minibussin oppaineen käyttöönsä ja olivat mielissään saadessaan lisää porukkaa mukaan, koska sehän tarkoitti kustannusten jakamista. Seuraavana aamuna matkaan startattiin 7:00 ja ensimmäiseksi suunta otettiin kohti tiikeritemppeliä kiivetäksemme huipulle ennen keskipäivän paahdetta. 1300 askelmaa (osa portaista oli kyllä niin korkeita, että ne olisi pitänyt laskea kahdeksi portaaksi), lukematon määrä hikipisaroita ja varmaan muutama kirosanakin myöhemmin pääsimme vihdoin huipulle. Temppeli ei taas ollut kummoinen, mutta ne maisemat! Tätä karstivuorten täyttämää maisemaa väitetään myös Thaimaan kauneimmaksi maisemaksi, eikä suotta! Taas tuntui, että kiipeäminen oli vaivan arvoista. Paluumatka sujui huomattavasti helpommin, mutta nestehukan ja kiipeämisen aiheuttama tärinä jaloissa teki siitäkin jännittävää. Alas päästyäni lupasin, että en kiipeä enää yhteenkään temppeliin. Ainakaan tällä matkalla. Temppelistä ei ole nyt laittaa kuvia, koska kanadan tytöt lupasivat niitä minulle lähetellä, kunhan ehtivät.

Nestetankkauksen jälkeen suuntasimme kohti emerald poolia eli vapaasti suomennettuna smaragdinvihreää allasta. Vesi todellakin oli upean väristä ja hyppäsimme veteen vilvoittelemaan muiden turistien sekaan. Vesi ei kuitenkaan ollut kovin viilentävää, sillä se on peräsin kuumista lähteistä, jotka sijaistevat ylempänä maastossa. Samalla alueella sijaitsee myös sininen laguuni, jota patikoimme katsomaan. Päivän viimeisenä etappina oli kuumat lähteet, joissa rentouduimme aktiivisen päivän jälkeen. Vesi oli varmaankin 40-42 asteista, joten kerralla altaassa ei kauaa pystynyt istumaan. Takaisin hostellilla olin neljän jälkeen iltapäivällä ja virta oli sen verran loppu, että loppuilta meni loikoillessa hostellin säkkituoleissa ja tutustuessa muihin asukkaisiin.

Sininen laguuni

Kuumia lähteitä

Kuumien lähteiden "vesiputous"

Tiistaina otin vapauden nukkua pitkään! Aamupalalla tuumin, että olisi mukava tutustua alueeseen paremmin ja lähteä omalle retkelle. Niimpä heitin repun selkään, kävelin rantaan ja arvoin, kumpaan suuntaan lähtisin. Kävelin rantaa pitkin 2-2,5 tuntia, kunnes löysin mukavan ja hiljaisen paikan poukamasta rannalta. Vietin päivän siinä aurinkoa ottaen, lukien, uiden ja syöden eväitä. Törmäsin sattumalta myös kahteen englantilaiseen poikaan, jotka olivat myös lähteneet tutkimaan ympäristöä turistirysän ulkopuolelta. Söimme yhessä päivällistä ja matkasimme takaisin kohti Ao Nangin rantaa. Takaisin hostellilla olin vasta pimeän tultua ja suunnistinkin melkein heti nukkumaan.

Retkivarusteet

Maisemat kotimatkalta

Keskiviikkona tiedossa oli neljän saaren retki, jonka olin varannut edellisenä päivänä. Lähtö oli yhdeksältä, jolloin auto kiersi hakemassa osallistujat heidän hotelleiltaan ja kuskasi viereiselle rannalle. Hyppäsimme pitkähäntäveneen kyytiin ja suunnistimme kohti ensimmäistä saarta, Koh Moria. Venematkalla juttelin malesialaisten "pappojen" kanssa, jotka olivat innokkaita näyttämään minulle sitä sun tätä saariretkemme aikana :D Pikkuinen saari oli aivan täynnä turisteja, joten päätin käyttää meille annetun puolituntisen kahlaamalla toiselle saarelle ja takaisin. Papat lyöttäytyivät messiin ja saimmekin melko mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi. He ainakin olivat kiinnostuneita tulemaan Suomeen katsomaan jääkarhuja. No, niin.. :D 

Seuraavaksi pysähdyimme Chicken Islandin tuntumaan, jossa pääsimme snorklaamaan kirkkaassa vedessä. Värikkäitä kaloja ui ympärillä tusinoittain ja sain vähän osumaa meduusankin kanssa, ainakin kutinasta päätellen. Oppaamme haki pohjasta myös merisiilin, jota pääsimme ihmettelemään. Snorklauksen jälkeen matkasimme Poda saarelle syömään lounasta ja ihailemaan maisemia sekä uimaan. Pysähdyimme vielä Railay Beachille katsomaan Phra Nang luolaa ja nauttimaan puuterimaisen valkoisesta rannasta. Sain oppaaltamme hostellilleni vielä privaattikyydin skootterilla, koska majoitun aivan eri paikassa kuin kaikki muut. Kypärää ei tietenkään ollut, koska eihän sellaisia juuri käytetä. Hieman jännitti, mutta ehjänä selvittiin perille. 

Viereiselle saarelle pääsi kahlaamaan lähes kastumatta

Phra Nang luola Railay Beachilla

Pappajengistä tuli varmaankin mun parhaat kaverit
tällä reissulla. Tässä selkeesti johtajapappa.

Torstaina aamu venähti taas pitkäksi, tällä kertaa hieman vahingossa. Heti herättyäni suuntasin rantaan ajatuksena hypätä pitkähäntäveneen kyytiin ja matkata viereiselle Railayn rannalle viettämään päivää. Veneet lähtevät matkaan, kun kyytiläisiä on 7 kpl, joten odotteluun meni 45 minuuttia ennen kuin pääsimme liikkeelle. Matka Ao Nangista kesti 10-15 minuuttia. En ollut tutkinut yhtään etukäteen, mitä Railaysta saattaisi löytyä, joten lähdin sisämaahan päin tutkimaan paikkoja. Pian huomasin kyltin osoittavan ylämäkeen, kohti näköalapaikkaa ja laguunia. Päätin kokeilla sitä. Reitti oli vaikeakulkuista ja jyrkkää juurien täyttämää ja mudan liukastamaa. Ja mullahan jalassa oli pelkät släbärit. Välillä alas katsoessa jännitti, sillä otteen lipsahtaessa omin jaloin paikalta ei pois käveltäisi. Puolen tunnin ähkimisen jälkeen saavutin näköalapaikan. Päätin jatkaa matkaani vielä laguunille, mutta edessä oli lisää mutaista seinämää. Vastaantulijat toivottivat onnea matkaan ja sanoivat laguunin olevan kaiken vaivan arvoinen. Koin jo pienen toivonpilkahduksen, kun kyltissä luki laguunille olevan matkaa 20 m. Muutama askel eteenpäin ja näin edessäni noin 3 metriä korkean pystysuoran seinämän. Kymmenen metrin päässä oli vielä toinen mokoma. Hetken tuumattuani päätin kääntyä takaisin, koska en halunnut poikkaista jalkaani tai muuta vastaavaa. Ehkä kunnon  kengillä ja kaverin kanssa olisin voinut yrittää, mutta tällä kertaa matkasin takaisin tyhjin käsin ja harmituksen kera. Hikisenä ja mutaisena jatkoin matkaani ja päädyin rannalle loikoilemaan loppupäiväksi ennen paluuta omalle rannalle auringonlaskua ihailemaan.

Reitin jyrkkyys ei kyllä erotu sitten yhtään!

Näkymät näköalatasanteelta

Perjantaina koitti sitten se odotettu päivä eli lento Bangkokin kautta Hong Kongiin, jossa iskä ja Heidi mua jo oottelikin! Oli kyllä niin mukava nähdä omaa porukkaa pitkän ajan jälkeen (:  Krabilla olin siis reissussa ihan yksin ilman kavereita. Suurin osa kavereista lähti kiertämään Indonesian saaria, mutta tämä vaihtoehto ei itselle käynyt. Indonesiasta ei ollut mitenkään järkevästi, taikka halvalla mahdollista matkustaa Hong Kongiin. Vaihtoehtona ei tietenkään ollut myöskään kököttää Singaporessa koko viikkoa. Krabi valikoitui kohteeksi aika yksiselitteisesti sillä periaatteella, että lento Hong Kongiin oli mahdollinen haluamanani päivänä kohtuullisella matkustusajalla ja hinnalla. Lisäksi Krabi on melkoinen turistirysä rannat täynnä länkkäreitä, joten se tuntui myös turvalliselta vaihtoehdolta koittaa yksin matkustamista. Yksin reissuun lähteminen oli ehdottomasti yksi tämän koko vaihtoajan parhaimmista päätöksistä!

Perjantai kului kokonaan matkustaessa, koska oma lento oli perillä Hong Kongissa vasta yhdeksältä illalla. Iskä ja Heidi oli mua vastassa kentällä ja ne oli jo selvittäny miten päästään bussilla hotellille. Ja ihan perille päästiin! Lauantain epistola oli selvittää tiemme Victoria Peakille ihailemaan kaupungin siluettia korkeuksista. Hotellimme sijaitsi Tsim Sha Tsuin alueella Kowloonissa, joten hyppäsimme Star Ferryn kyytiin päästäksemme Hong Kong Islandille. Päätimme käyttää "loputtomilta tuntuvia liukuportaita", koska luulimme sen olevan nopein reitti. Ei se ihan niin ollut, sillä liukuportaiden päätyttyä jouduimme kävelemään siksakkia aika matkan, mutta olihan sekin elämys. Hong Kongin Central-Mid-levels escalator and walkaway system ovat pisimmät ulkona sijaitsevat katetut liukuportaat maailmassa. Liukuportaat kattavat yhteensä yli 800 metrin matkan, jona aikana korkeuseroakin syntyy yli 135 metriä.

Lopulta pääsimme kuitenkin asemalle, josta tramin eli raitiovaunun kyydissä pääsee Victoria Peakille. Liikkeellä oli muutama muukin turisti, joten jonottamistakin vähän harrastettiin. Ylhäällä näköalatasanteelta saimme ihailla maisemia niin päivänvalossa kuin pimeässäkin. Illalla selvitimme tiemme takaisin hotellille ja se sujuikin huomattavasti sutjakkaampaa kuin aamulla toiseen suuntaan. On se vaan helppo liikkua, kun tietää minne mennä. Tai sitten meillä oli hyvä kartturi. Se en ole minä - mä melkein reputin suunnistuksen intissäkin :D Takaisin hotellilla olimme pitkän päivän jälkeen lähempänä puolta yötä.

Kuva Kowloonista Hong Kongin saarelle

Loputtomat liukuportaat

Victoria Peakilta

Sunnuntaina aamupäivällä suuntasimme takaisin satamaan ostamaan kiertoajelulippuja, joita olimme nähneet myytävän edellisenä päivänä. Hyppäsimme bussin kyytiin, joka kiersi Kowloonin alueen nähtävyydet. Samaan hintaan kuului vierailu Sky 100 -pilvenpiirtäjän näköalatasanteella. Rakennus on 410 m korkea ja yltää maailman korkeimpien rakennuksien vertailussa sijalle seitsemän - ainakin tässä skaalassa. Kuala Lumpurin Petronas Towersit olivat sijoittuneet tässä vertailussa sijoille kahdeksan ja yhdeksän eli periaatteessa olen käynyt kolmessa maailman kymmenestä korkeimmasta rakennuksesta. Saavutus kai sekin. 

Kowloonin kierroksen jälkeen hyppäsimme taas Star Ferryn kyytiin päästäksemme Hong Kongin saarelle. Istuimme uuden bussin kyytiin, jonka reitti vei meidät pois kaupungista, ihailemaan Hong Kongin luontoa ja rantoja. Pimeän tultua "yöajelulle" oli tarkoitus päästä kolmannelle linjalle eli Hong Kongin saaren liikekeskustaan. Menimme kuitenkin väärään bussiin ja päädyimme uudelle ajelulle Kowloonin puolelle. Eipä se juurikaan haitannut, sillä olimme koko viikonlopun pohtineet meneekö saarien välillä siltoja tai tunneleita, koska emme olleet sellaisia nähneet, mutta nyt pääsimme tunnelia pitkin pois pääsaarelta ja tämäkin arvoitus ratkesi. Olisihan tämänkin faktan voinut tarkistaa netistä, mutta eihän me koskaan muistettu kun oli wifi saatavilla. Loppuillasta kiertelimme rannassa ja kävimme katsomassa Hong Kongin "walk-of-famea". Tunnistimme tasan kaksi nimeä: Jackie Chan ja Bruce Lee. Kai ne muutkin jotain julkkiksia oli, koska kiinalaiset/korealaiset ottivat paljon kuvia :D

Sky 100 näköalatasanteelta

Maanaantaina vuorossa oli taas lentämistä, tällä kertaa takaisin Singaporeen. Tyhjäsin kaiken ylimääräisen kertyneen krääsän iskän ja Heidin matkalaukkuun, jotta omat käsimatkatavarat painaisivat alle sallitun seitsemän kilogramman. Matkustimme eri koneilla, koska lippu samalle lennolle olisi syystä tai toisesta maksanut älyttömiä summia, kun myöhemmin lippuja katselin. Opiskelijahan matkustaa käsimatkatavaroineen halpalentoyhtiöllä. Singaporen päässä odotin vuorollani iskää ja Heidiä reilun tunnin, jonka jälkeen matkasimme metrolla heidän hotellilleen.

Singaporessa on nyt muutama päivä ehditty kierrellä, mutta kirjoittelen niistä paremmin sitten seuraavalla kerralla. Säät ovat olleet huonon puoleisia, koska aurinko ei ole paistanut. Kertaakaan oleskeluni aikana täällä sää ei ole ollut kokonaan pilvinen kahtena peräkkäisenä päivänä - ei koskaan. Iskällä ja Heidillä on vain huonoa tuuria :D Juhannukseksi lähdetäänkin aurinkoa etsimään Indonesian puolelle Bintan saarelle. Kiertäkää festareilla ja ottakaa chillisti - nauttikaa Suomen valoisista öistä! Niitä täällä kaipaa.. Hyvää juhannusta!

-Henna