Road Trip

Moi!

Viime sunnuntaina päätettiin Tian kanssa lähteä road tripille suuntana Phuketin pohjoisosassa sijaitseva Khao Phra Thaeon luonnonpuisto. Lähdimme matkaan sen suurempia suunnittelematta ja ensimmäinen tehtävä oli löytää paikka, jossa syödä aamupalaa. Tavallaan niinku päätettiin, että tällä reissulla syödään vain paikallisista kojuista. Ehdittiin ajaa skopoilla ehkäpä 30 minuuttia, ennen kuin pysähdyttiin syömään.

Ruokapaikka oli perinteinen thaimaalainen ruokakoju tien varressa muovituolineen. Mesta näytti just semmoselta, ettei sitä perus pakettimatkaaja suostuisi edes harkitsemaan. Mutta tästähän matkailussa on juustiinsa kyse! Älä jämähdä tuttuun ja turvalliseen, kokeile uusia asioita ja opi paikallisesta kulttuurista. Ja sehän on täysi fakta, ettei sellaisista ruokapaikoista mitään ruokamyrkytystä saa, jossa paikallisetkin syövät. Eniten mua pelottaa länkkärien suosimat kalliit ravintolat.

Myöhäisen "aamupalan" jälkeen jatkettiin skopoilua kohti luonnonpuistoa. Kääntyessämme päätieltä pienemmälle tielle oli mahtava huomata, miten kaupunki muuttui yhä enemmän maaseuduksi, mitä pidemmälle ajoimme. Tian kanssa oltiin tästä ihan fiiliksissä, sillä just tätä aitoa thaimaalaista  elämää oltiin tältä road tripiltä lähdetty hakemaankin!

Saavuimme luonnonpuistoon ja lähdimme patikoimaan kohti Bang Paen vesiputousta. Putous ei ollut järin suuri, mutta fiilis luonnon keskellä oli mahtava. Kymmenen viikkoa pelkästään asfalttiviidakossa ja väenpaljouden seassa tallustaneena oli ihana rauhoittua hetkeksi. Luonnonpuiston alueella pyöritetään vapaaehtoisvoimin myös gibbonien kuntoutusohjelmaa, jonka tarkoituksena on pelastaa gibboneita ja suojella niiden luontaisia elinolosuhteita sademetsissä mm. vähentämällä salametsästystä ja metsien hakkuita.

Paluumatkalla pysähdyimme lounaalle jälleen paikalliseen ruokakojuun. Tilattiin nuudelia ja kanaa, mutta oli siinä sopassa kaikkea muutakin, mitä en tunnistanut. No eipä siinä, ihan hyvää se oli. Matkan varrella Tia bongasi paikalliset ruokamarkkinat ja päätettiin pysähtyä katsomaan, mitä kaikkea sieltä löytyy. Alueella ei varmaan paljoa turisteja näy, sillä kaikki tuijottivat meitä kävellessämme käytäviä pitkin. En kuullut kenenkään puhuvan englantia, mutta saatiin silti ostettua jälkkäriksi jääkahvit sekä friteerattuja banaaneja. Voi että ne on niin hyviä!

Paluumatkalla oli tarkoitus pysähtyä shoppailemaan premium outletiin, mutta jossain kohtaa huomasimme ajaneemme harhaan, sillä emme kumpikaan enää tunnistaneet seutua. Ajoimme parkkiin, tsekkasimme google mapsista sijaintimme ja huomasimme olevamme Phuket Townissa. Ei siinä mitään, olimme suunnitelleen joskus käyvämme sielläkin ja nyt kun kerran jo olimme siellä, niin päätimme lähteä katsomaan paikkoja.

Ajoimme skopot parkkiin Phuket Old Towniin ja lähdimme kiertelemään aluetta jalkaisin. Haasteena oli löytää sopiva vessapaikka, joten pysähdyimme mukavaan kuppilaan vessaan ja tilattiin samalla mehut, koska ei kehdattu ainoastaan pistäytyä vessassa. Ostamani lime-apple mehu oli paras fruit juice, mitä olen eläessäni juonut! Parin tunnin kiertelyn jälkeen skopoja etsiessämme löysimme vahingossa katumarkkinat, joista olimme kuulleet puhuttavan. Ei löydetty mitään ostettavaa, joten jatkoimme skopojen metsästystä. Lopulta muutaman mutkan kautta skopot löytyivät ja ajettiin takaisin Chalongiin auringon jo laskiessa.

Päivä oli aivan mahtava. Ensimmäistä kertaa koko reissulla pääsin oikeasti nauttimaan vapaa-ajasta ja hetken edes tuntui, kuin olisi lomalla. Onneksi Tia on kans tommonen seikkailija, joka ei turhia suunnitelmia kaipaa ja jonka kans ei tuu ikinä tylsää! Tää päivä oli tosi tarpeellinen akkujen latauksen kannalta kiireistä sesonkia ajatellen.

Tutkapari

Lapset uimassa vesiputouksen alajuoksulla

Phuket Old Town

Töissäkin on ehtinyt paljon tapahtua, sillä sesonki on nyt käynnissä. Toimistolla on entistä hektisempää ja kiireisempää. Uutta staffia on saapunut Phukettiin vaikka miten paljon ja toimistolla on jatkuvasti elämää. Ainakin olen oppinut työskentelemään jatkuvan kiireen ja paineen alaisena keskellä toimiston hälinää. Vaikka työpäivät venyvät välillä yli 10-tuntisiksi, on fiilis mahtava aina päivän päätteeksi, kun asiakkaat on saatu tyytyväisinä takaisin hotelleille ja seuraavan päivän listat ovat valmiina.

Huomenna vuorossa olisi eka meripäivä omalla veneellä ja lähden mukaan opettelemaan tavoille. Ohjelmassa on Raya Paradise ja itse lähden todennäköisesti asiakkaiden kanssa snorklailemaan. Toivottavasti merenkäynti ei ole kova, eikä tarvi voida pahoin. Mä olen niin vannonut, että jos mulle huomisella retkellä tulee huono olo, niin en astu mihinkää botskiin enää jalallakaa.

-Henna